caymanislans javajobo
Caymansaaret on tunnettu veroparatiisi. Kuva: Javajoba/Creative Commons


Ongelman syistä, seurauksista ja pitkälti ratkaisuistakin vallitsee laaja yksimielisyys – enää puuttuvat teot.

Esimerkiksi automaattinen monenkeskinen tiedonvaihtojärjestelmä, kattava maa- ja hankekohtainen raportointivelvollisuus yrityksille sekä kaikkien omistusjärjestelyiden todellisen edunsaajan julkisuus lisäisivät oleellisesti veroviranomaisten mahdollisuuksia valvoa lakien noudattamista.

– Periaatteessa nämä kaikki ovat myös EU:n ja Suomen asialistalla. On hienoa, että poliittinen johto osoittaa tahtoa veronvälttelyn suitsimiseen ja rahoitussalaisuuden heikentämiseen, Finnwatchin tutkija Henri Purje sanoo.

Valitettavasti monet aloitteista uhkaavat vesittyä yksittäisten valtioiden ja eturyhmien intressejä ajettaessa.

– Pitkään valmisteltu EU:n kirjanpitodirektiivi typistyi koskemaan vain luonnonvaroja hyödyntäviä sektoreita eikä niidenkään osalta tarjoa riittävän kattavaa tietoa veronmaksun oikeudenmukaisuuden määrittelemiseen. On suuri riski, että myös parhaillaan käsiteltävä, pankkisalaisuuden murtamiseen tähtäävä rahanpesudirektiivi jää torsoksi.

Voimakkaan lobbauksen rinnalla toinen keskeinen ongelma on näkökulman kapeus. Veronkierto on maailmanlaajuinen sairaus, josta usein kärsivät eniten kehitysmaat. Päätökset tehdään kuitenkin usein pohjoisten valtioiden tarpeiden ja etunäkökulmien perusteella.

– Helsingin seminaarin osallistujalista kuvastaa tilannetta hyvin. Paneeleissa ei nähdä edustajia kehitysmaista tai globaalia ulottuvuutta tarkastelevista kansainvälisistä järjestöistä.

Esimerkiksi automaattista verotiedonvaihtoa tulisi kehittää kaikkien maiden kesken.

– Nyt köyhemmät maat jäävät järjestelyistä ulos, mikä ei ole oikeudenmukaista eikä tehokasta. Kahdenvälisiin sopimuksiin pohjautuva järjestelmä on osoittautunut toimimattomaksi, Purje toteaa.

Vastaavasti EU:ssa kaavailtu veroparatiisien musta lista koskisi vain Euroopan unionin ulkopuolisia valtioita, vaikka monet suurimmista veroparatiiseista ovat EU:n jäsenmaita.

Hollanti ja Luxemburg houkuttelivat viime vuonna enemmän suoria ulkomaisia sijoituksia kuin Yhdysvallat, Saksa ja Britannia yhteensä.

Financial Times -lehden mukaan kyse oli pääsääntöisesti suuryritysten veronvälttelytarkoituksessa tekemistä erillisyhtiöjärjestelyistä. Vain murto-osa ”investoinneista” päätyi Hollannin ja Luxemburgin reaalitalouteen.

Britannia puolestaan puhuu rahoitussalaisuudesta ja veronkierrosta ikään kuin ulkopuolisena ongelmana, vaikka Lontoo on maailman suurimman verokeidasverkoston hermopiste.

– Tekopyhyys estää isoimpiin ongelmiin puuttumisen. Mikäli EU-maat eivät pysty sopimaan kaikkiin valtioihin tasapuolisesti sovittavista veroparatiisikriteereistä, Suomi voisi koota ryhmän avoimuutta ajavia jäsenvaltiota, jotka laatisivat ne keskenään. Mukaan voisi ottaa myös unionin ulkopuolisia maita, Purje toteaa.


Lisätiedot
Henri Purje
Tutkija
040 410 9710
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.Â">Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 



© Finnwatch 2014