Suklaan synkkä alkuperä

(22.06.2006, Päivi Pöyhönen)

Kaakaota viljellään usein epäinhimillisissä työoloissa. Työntekijöiltä puuttuvat työsopimukset, heille maksetaan nälkäpalkkaa ja he joutuvat käyttämään vaarallisia torjunta-aineita ilman suojaimia. Suuri osa työvoimasta on lapsia tai nuoria, jotka työskentelevät yhtä kovissa oloissa kuin aikuiset. Suklaan valmistajat eivät voi vieläkään taata, että sen raaka-aine on tuotettu ilman lapsi- ja pakkotyövoimaa, osoittaa SwedWatchin Norsunluurannikolla ja Ghanassa tehty tuore tutkimus.

Tutkimus osoittaa, että suklaan valmistajayritykset kuten Cloetta Fazer, Kraft Food ja Nestlé eivät pysty takaamaan, että niiden tuotteet on valmistettu ihmisoikeuksia rikkomatta. Sekä viljelijöiden että työläisten olot ovat huonoimmat Norsunluurannikolla.

Cloetta Fazer valmistaa Suomessa tunnettuja suklaamerkkejä kuten Fazerin Sininen, Geisha, Dumle ja Marianne. Kraft Foodin valikoimaan kuuluvat muun muassa Marabou, Toblerone, Twist ja Dajm, sekä Nestléen valikoimaan After Eight, Kitkat ja Smarties. Syy kaakaotyöläisten kurjiin oloihin löytyy liian matalasta kaakaon markkinahinnasta. Lähes 90 prosenttia Norsunluurannikon kaakaosta tuotetaan alle viiden hehtaarin pienviljelmillä. Tilanne Ghanassa on samanlainen. Kaakaopapujen hinta on pudonnut dramaattisesti 1980-luvulta lähtien. Nyt niistä saa vain neljäsosan kaksikymmentä vuotta sitten maksetusta hinnasta. Viljelijöiden selviytymiskeinona on ollut palkkojen polkeminen niin alas kuin mahdollista.

SwedWatchin tutkimus tuo ilmi useita ongelmia. Yksi vakavimmista on kaakaoviljelmillä yleisesti käytetty lapsityövoima. Erityisen haitallista lapsityö on Norsunluurannikolla, jossa tuoreen tutkimuksen mukaan noin 200 000 lasta ja nuorta työskentelee vaarallisissa olosuhteissa. Ihmiskauppaa esiintyy sekä Norsunluurannikon että Ghanan kaakaoviljelmillä. Työntekijät tulevat etupäässä naapurimaista Burkina Fasosta ja Malista, joiden äärimmäinen köyhyys pakottaa useat lapset, nuoret ja aikuiset etsimään työtä kaakaoviljelmiltä itsensä ja perheensä hengen pitimiksi.

Joissain tapauksissa työntekijä on saanut palkan vasta vuoden kuluttua aloittamisesta, mitä voidaan pitää yhtenä pakkotyön muotona. Useissa SwedWatchin haastatteluissa käy myös ilmi, että työnantaja on kieltäytynyt antamasta ruokaa sairastuneelle työntekijälle. Suuri osa työntekijöistä ei ole saanut koulutusta torjunta-aineiden käytössä eikä käytä minkäänlaisia suojaimia. Tämä on johtanut onnettomuksiin ja kroonisiin myrkytyksiin. Työntekijät itse nostavat suurimmaksi ongelmakseen nälkäpalkat - SwedWatch sai tietoja jopa vain vähän yli 100 euron suuruisista vuosipalkoista.

Mitä tekevät suklaan valmistajat? Monet osallistuvat projekteihin kaakaoviljelmien työolojen parantamiseksi. Suklaa- ja kaakaoteollisuuden kansainvälinen yhteistyö ajaa kaakaontuotannon valvonta- ja sertifiointisysteemiä, jonka käyttöönottoa on tosin lykätty kesään 2008. Suomen Cloetta Fazerin viestintäpäällikkö Anita Laxén kertoo, että yhtiön kaakaosta 70 prosenttia on peräisin Länsi-Afrikasta. Cloetta Fazer ostaa kaakaonsa eurooppalaisilta myyjiltä eikä pysty seuraamaan ketjua pienviljelmille asti. Laxénin mukaan Cloetta Fazer on World Cocoa Foundationin kautta etsimässä sopivaa viljelijöiden koulutusprojektia Länsi-Afrikassa. Tällä hetkellä suklaateollisuudelta kuitenkin puuttuu kaakaoviljemien kattava valvontamenetelmä.