Kuva: Flickr Creative Commons/Ville Oksanen

 

Hallitus vie härkäpäisesti eduskuntaan esitystä tehokkaan katumisen määräaikaislaiksi, jonka perusteella yksityishenkilöt voisivat vapautua syytteestä jopa törkeissä veropetoksissa. Henkilöt, jotka ovat esimerkiksi piilottaneet jonkinlaisesta liiketoiminnasta peräisin olevaa merkittävää varallisuuttaan veroparatiisimaihin, voisivat vuoden 2016 ajan ilmoittaa verottajalle oma-aloitteisesti, anonyymisti ja jälkikäteen salaamansa tulot ja varat 5–10 vuoden ajalta jälkiverotusta varten ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Lakiehdotuksen julkilausuttuna perusteluna on se, että näin saataisiin Suomeen verotuloja kustannustehokkaasti hallinnollisesti kevyellä menettelyllä.

Lakiehdotus on erittäin poikkeuksellinen ja siinä on useita ongelmakohtia, jotka asettavat laille asetetun tavoitteen kriittiseen valoon. Muun muassa korkein oikeus ja Valtakunnansyyttäjänvirasto kritisoivat elokuussa antamissaan lausunnoissa lakiehdotusta. Asian arvioimiseksi olemme koonneet listan keskeisimmistä ongelmista verovastuullisuuden näkökulmasta:

– Ehdotettu laki ei kohtele kansalaisia yhdenvertaisesti ja on siksi perustuslain näkökulmasta ongelmallinen: jälkikäteinen mahdollisuus vapautua verorikosvastuusta koskisi käytännössä vain hyvin marginaalista, erittäin hyvin toimeentulevaa kansanosaa, Valtakunnansyyttäjänvirasto toteaa. Muodollisesti ehdotettu laki on soveltamisalaltaan yleinen siten, ettei esimerkiksi salatun veron määrälle ole asetettu ala- tai ylärajaa, mutta esityksen mukaan laki koskisi erityisesti ulkomaille sijoitettuja varoja.

– Yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista alkuperäisessä lakiesityksessä oli myös se, että lakiehdotuksen perusteella veronkorotukset ehdotettiin lievemmiksi esimerkiksi törkeän veropetoksen tehneelle, kuin lievissä tapauksissa verottajan normaalin selvitysmenettelyn myötä kiinnijääneelle ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöneelle. Näin haluttiin lisätä oma-aloitteisen ilmoitusmahdollisuuden houkuttelevuutta. Lausuntokierroksen jälkeen hallituksen esitystä (HE 32/2015 vp.) on korjattu siten, että korotusprosentit on muutettu vastaamaan tuloveronkorotuksia normaaleissa kiinnijäämistapauksissa. Edelleen yhdenvertaisuusongelmaksi jää kuitenkin veropetokseen syyllistyneiden muita rikollisia edullisempi kohtelu.

– Esitetty laki antaisi väärän signaalin veronkiertämisen tuomittavuudesta ja sillä voi olla heikentäviä vaikutuksia veromoraaliin. Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo myös, että ehdotus voi heikentää rikosoikeusjärjestelmää kohtaan tunnettua luottamusta.

– Esitystä perustellaan hallinnollisesti kevyellä menettelyllä saatavilla verotuloilla, mutta verotulojen kokonaismäärä arvioidaan suhteellisen pieneksi, vain noin 1–10 miljoonaksi euroksi. Tällaisella määrällä ei voi olla sellaista huomattavaa valtiontaloudellista merkitystä, joka perustelisi näin poikkeuksellisen määräaikaislain säätämisen.

Oikeusministeriö kritisoi myös lain ”sattumanvaraista aikamäärettä” – laki olisi siis voimassa vain vuoden 2016 ajan. Ajankohta on arveluttava siksi, koska verovälttelytapaukset ovat muutenkin tulossa paremmin verottajan tietoisuuteen automaattisen verotietojenvaihdon myötä. Jo nyt, ilman jälkikäteisen rikosvastuusta vapautumisen mahdollisuutta, verohallinto on todennut vastaanottaneensa aikaisempaa enemmän oma-aloitteisia pyyntöjä tulojen jälkikäteiseksi verottamiseksi ja veronkorotusten määräämiseksi.

– Vaarana on myös, että lain avulla pyrittäisiin rikoshyödyn laillistamiseen – sekä korkein oikeus että Valtakunnansyyttäjänvirasto varoittavat, että uusi laki voisi muodostua rahanpesujärjestelmäksi. Esityksessä jälkikäteinen katumismahdollisuus on rajattu vain laillisesti hankittuun varallisuuteen, mutta hallinnollisesti kevyessä ilmoitusmenettelyssä on huomattavan vaikeaa selvittää yksityiskohtaisesti varojen laillista alkuperää – tähän tarvittaisiin normaalin rikosprosessin yhteydessä tehtävää perusteellisempaa tutkintaa.

– Rikossyytteen esteenä saattaa olla jo se, että veronkorotuksen määrääminen on ollut hyvin kevyessä menettelyssä harkittavana, vaikka siitä olisikin luovuttu. Korkeimman oikeuden mukaan esityksestä puuttuu tarkempi analyysi ne bis in idem -periaatteen (ei kahta tuomioita samasta asiasta) soveltamisesta lakiehdotuksessa tarkoitetun verotusmenettelyn tapauksissa.

Lakiehdotuksen perusteluissa puolustetaan katumismahdollisuutta sillä, että automaattinen verotietojenvaihto ei olisi riittävällä tasolla alkuvaiheessa ja laki kannustaisi veronkiertäjiä ilmoittamaan tulot Suomeen sen sijaan, että ryhdyttäisiin uusiin järjestelyihin varojen piilottamiseksi ennen verotuksen läpinäkyvyyden lisääntymistä.

Tämä perustelu vaikuttaa kuitenkin mustan kääntämiseltä valkoiseksi, kun tarkastellaan edellä koottua ongelmalistaa.

Yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeaminen vaatii painavia perusteita. Kun lakiehdotuksessa sen kanssa vastakkaiseen vaakakuppiin on laitettu valtiontalouden kannalta suhteellisen vähäiseksi arvioitujen verotulojen saaminen, ei varakkaita suosiva määräaikaislaki vaikuta perustellulta.

On myös erikoista, että hallitus on valinnut juuri tämän keinon kerätä verotuloja valtion kassaan, kun tiedämme hallituksen jarruttelevan toisaalla EU:n keskeisimpiä toimia veropaon hillitsemiseksi.

Laille osuvampi nimitys vaikuttaisikin olevan median lanseeraamat veronkiertäjien armahduslaki tai vankilasta vapauttamislaki.



Hallitus on jäädyttänyt rahoituskanavamme ja toimintamme on vaarassa. Varmista, että voimme jatkossakin paljastaa yritysten verovälttelyä ja ihmisoikeusloukkauksia. Osallistu joukkorahoituskampanjaamme! 

 

 

Creative Commons -⁠lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu
Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.

 

stdClass Object ( [image_intro] => images/armahdulaki.jpg [float_intro] => [image_intro_alt] => [image_intro_caption] => [image_fulltext] => [float_fulltext] => [image_fulltext_alt] => [image_fulltext_caption] => )

© Finnwatch 2020
Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email