Kuva: Julian K, CC BY-NC-ND 2.0 

Työpaikkojen väheneminen tai vähenemisen pelko, palkkojen leikkaukset ja pitkittynyt lama ovat aiheuttaneet levottomuutta. Niin meillä kuin muualla on herännyt kysyntää helpoille ratkaisuille vaikeisiin ongelmiin.

Yhdysvalloissa duunarit äänestivät valtaan Amerikan itsekkään edun puolesta saarnaavan tosi-TV miljardöörin. Meillä Suomessa Perussuomalaisten johtoon valittiin viikonloppuna kokonainen värisuora "nuivia", maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta äänekkäästi vastustavia halla-aholaisia. Vaikka Perussuomalaiset eivät ehkä enää pian ole hallituspuolue, on puolueella edelleen paljon kannatusta, ja Halla-ahon lääkkeet yhteiskunnallisiin ongelmiin tuntuvat viehättävän monia.

Halla-ahon kansallismieliset teesit pohjaavat ajatukseen siitä, etteivät köyhät ole samassa veneessä vaan kilpailevat talouden nollasummapelissä toisiaan vastaan. Uuden puheenjohtajan linjapuheessa "pienen suomalaisen" ongelmaksi maalattiin ulkopuolelta tulevia uhkia, esimerkiksi "laajamittainen halpatyövoiman maahantuonti". 

On totta, että työmarkkinat ovat Suomessakin murroksessa ja syynä ovat ulkoiset uhat. Muutos tapahtuu teollisuuden toimialoilla samanaikaisesti ja koskee tuotannon eri työvaiheita ja työtehtäviä. VATTin mukaan työpaikat vähenevät muun muassa teollisuuden keski- ja matalapalkka-aloilla prosessityöntekijöiden, teollisuustuotteiden kokoonpanijoiden ja valmistajien keskuudessa. Tuo muutosten aiheuttama ulkoinen uhka on kuitenkin kovin erilainen kuin mihin Halla-aho keskittää tarmonsa, nimittäin teknologisen kehityksen tuoma automaatio ja kansainvälinen kauppa.

Kansainvälisen kaupan tuomat muutokset pohjaavat voimakkaaseen kilpailuun, jossa mm. työvoimakustannuksilla ja työn "joustavuudella" on merkittävä rooli. Uudet maailmantaloudet Kiina ja Intia, sekä niiden vanavedessä kasvavat muut Aasian maat, ovat teollistuneet nopeasti ja houkutelleet kansainvälisiä investointeja sekä vallanneet merkittävän osan vientimarkkinoista. Tulevaisuudessa myös Afrikan valtioiden talouskasvun odotetaan nopeutuvan, mikä kiristää kilpailua entisestään.

Eurostatin mukaan 29 prosenttia yli 100 henkeä työllistävistä suomalaisista teollisuusyrityksistä on ulkoistanut hankintaansa Suomen rajojen ulkopuolelle. Näistä 60 prosenttia on siirtänyt ulkomaille ydinliiketoimintaansa liittyvää valmistusta. Tässä vertailussa Suomi on eurooppalaisessa kärjessä. Valmistusta ja hankintaa on siirretty eniten Kiinaan ja Intiaan.

Ilmiö näkyy Suomessa konkreettisesti työmarkkinoilla. Esimerkiksi tekstiilituotanto on siirtynyt Suomesta lähes kokonaan Aasiaan, kotimainen kiviteollisuus on häviämässä kilpailun kiinalaiselle tuontikivelle ja metalli- ja terästeollisuuden tuotteita tuotetaan Suomen sijaan entistä enemmän Kiinassa ja Intiassa. Esimerkkejä riittää: Fiskarsin Arabian tehtaan tuotanto siirrettiin Thaimaahan. Wärtsilä on siirtänyt voimaloiden ja moottorien moduulien kokoonpanoa Intiaan. Kotimaisia tuotteita on entistä vaikeampaa löytää kaupoista.

Halla-ahon maailmaa, jossa globaaleja työmarkkinoiden muutoksia hallitaan valtioiden rajoilla, ei ole olemassa. Todellisuudessa suomalaiset eivät kilpaile työpaikoista pakolaisten tai muiden maahanmuuttajien kanssa Suomessa, vaan työpaikkamme ovat kiihtyvässä tahdissa valumassa Kiinan ja Intian kaltaisiin maihin.

Työvoimakustannuksista käytävä hintakilpailu perustuu merkittävissä määriin kasvavien talouksien heikkoon työlainsäädäntöön ja työntekijöiden ammatillisen järjestäytymisen rajoittamiseen. Näissä talouksissa myös työntekijöiden koulutus ja osaaminen ovat usein heikolla tasolla. Tuotannon siirtyminen tällaisiin matalamman tuottavuuden maihin hidastaa talouskasvua globaalilla tasolla. Ilmiötä korostaa se, että yritykset kasvattavat voittojaan tehokkuutta lisäävien investointien ja työntekijöiden kouluttamisen sijaan laskemalla palkkakustannuksiaan.

Samaan aikaan kun työmarkkinat ovat globalisoituneet, yritysten toiminnot liikkuvat liukkaasti maasta toiseen – erityisesti kirjanpidollisesti. Kansainvälisesti toimivien yritysten aggressiivinen verosuunnittelu on johtanut veropohjien vuotamiseen lähes kaikissa maailman maissa. OECD:n arvion mukaan maailmanlaajuiset verotappiot ovat vuositasolla 100–240 miljardia dollaria, mikä vastaa 4–10 prosenttia kaikista yhteisöverotuloista.

Veropako vaikuttaa tavallisten kansalaisten ja palkansaajien asemaan. Aggressiivinen verosuunnittelu on ajanut valtiot verokilpailun kierteeseen, minkä vuoksi yritysverokannat ovat romahtaneet kehittyneissä maissa viimeisten 30 vuoden aikana. Samalla veroparatiisien tarjoama mahdollisuus piilottaa pääomia on estänyt niiden raskaamman verottamisen. Seurauksena tavalliset kansalaiset, Halla-ahon tituleeraamat "pienet ihmiset" kantavat suuremman osuuden verotaakasta, ja yhteiskunnan tarjoamien palvelujen taso on kärsinyt. On ilmeistä, että ilmiö on johtanut epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon ja pienten ihmisten suhteellisen aseman heikkenemiseen.

Rikkaita henkilöitä tämä ongelma ei koske. Yritystoiminnan ja muiden bisneksien kautta rikastuneet yksityishenkilöt ovat voineet siirtää omaisuutensa verottajan ulottumattomiin lukemattomiin erilaisiin veroparatiiseihin. Kahdeksan miehen varallisuus vastaa puolta koko maailman väestön varallisuudesta – on selvää, että systeemissä on jotain pielessä eivätkä tulonsiirrot toimi ravintoketjun huipulla.

Halla-aho esittää ratkaisuksi näihin ongelmiin muun muassa maahanmuuton lopettamista, EU-kriittisyyttä ja kehitysavun leikkaamista. Näin helppoja ratkaisut eivät ole – sanoisin jopa, ettei näillä ehdotuksilla ole mitään tekemistä itse ongelman kanssa. Köyhien asiaa ei ajeta kansallisilla ratkaisuilla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?


Korjataan verojärjestelmä

Finnwatch on jo vuosia kampanjoinut verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden puolesta. Veroparatiisit tulee sulkea ja rikkinäinen yritysverojärjestelmä korjata perusteellisesti. Ehdotuksemme konkreettisista toimenpiteistä on esitetty täällä. Kun veropohja ei vuoda, voidaan verotuksen lähtökohdaksi ottaa oikeudenmukaisuus, ja käyttää veroja työkaluna vaikkapa tuloerojen kasvun hillitsemiseen. Verojärjestelmää ei voida korjata kansallisesti, sillä yritystoiminta ei kunnioita valtioiden rajoja. Ainoa tapa puuttua ongelmaan on tehdä yhteistyötä EU:n ja OECD:n tasolla yhteisten pelisääntöjen aikaan saamiseksi.


Varmistetaan, ettei ihmisoikeuksien polkeminen anna kilpailuetua

Finnwatch peräänkuuluttaa kansainvälisten työelämän perusoikeuksien sitovaksi tekemistä kaikkialla maailmassa. Välineitä tähän ovat EU:n kauppapolitiikka, YK:n yrityksiä sitova ihmisoikeussääntely sekä kansallinen yritysvastuulainsäädäntö. Kun intialainen tai kiinalainen työntekijä voi joskus tulevaisuudessa neuvotella työehdoistaan ja -oloistaan, hän pystyy elättämään perheensä ja parantaa samalla suomalaisten työntekijöiden kilpailuasetelmaa.


Ohjataan yhteisillä varoilla markkinoita kestävämpään suuntaan

Suomessa pyöritetään yhteisillä "pieniltä ihmisiltä" kerätyillä julkisilla varoilla valtavaa, yli 30 miljardin euron hankintakoneistoa, jota kutsutaan julkiseksi hankinnaksi. Jos koneisto trimmattaisiin huomioimaan ostoissa ihmisoikeudet ja verovastuu, parannettaisiin suomalaisten työntekijöiden ja yritysten kilpailukykyä huomattavasti. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä tehdä lainkaan, vaan kilpailutukset ratkaistaan halvimman hinnan perusteella lyhytnäköistä "omaa etua" tavoitellen. Teemme Finnwatchissa työtä (ja vielä lisää työtä) tämän epäkohdan muuttamiseksi.


Ihmisoikeusperustainen politiikka on köyhien etu

Ihmisoikeudet nykyisessä muodossaan luotiin toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen ja näyttää siltä, että ihmiset ovat unohtamassa niiden merkityksen. Nykyään on tullut muodikkaaksi vetää perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kölin alta milloin milläkin perusteella. Köyhien oikeuksilla ratsastavaa populistia kuunnellessa kannattaa muistaa, ettei yhteiskunnan eliitti ole riippuvainen ihmisoikeuksista, ehkä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa mainittua omaisuuden suojaa lukuunottamatta. Rikkaiden oikeudet toteutuvat muutenkin, jos ei pykälillä niin rahalla ja raudalla.

Halla-ahon ihmisoikeuksia halventavat puheet ja kansainvälisistä sopimuksista irtautuminen nakertavat pohjaa ihmisoikeusjärjestelmältä. Ihmisoikeudet eivät ole vain turvapaikkoja pakolaisille – ne ovat myös oikeutta sosiaaliturvaan ja terveyteen, oikeutta ammatilliseen järjestäytymiseen ja sananvapauteen. Erityisesti heikko-osaisten intressissä on, että pidämme kiinni kansainvälisesti sovituista pelisäännöistä ja teemme ihmisoikeusperustaista politiikka. 

***

Yhteistä näille kaikille edellä mainituille toimenpiteille on se, että ne hyödyntävät heikko-osaisia ihmisiä niin meillä Suomessa kuin globaalissa etelässä.

Köyhät ovat samassa veneessä. Vain rikkaat, nykyjärjestelmän räikeistä ongelmista poliittisesti tai taloudellisesti hyötyvät tahot koettavat uskotella jotain muuta.


stdClass Object ( [image_intro] => images/3581814125_aef9284c3c_z.jpg [float_intro] => [image_intro_alt] => [image_intro_caption] => [image_fulltext] => [float_fulltext] => [image_fulltext_alt] => [image_fulltext_caption] => )

© Finnwatch 2017
Share
Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email