Kuuleeko työntekijöitä kukaan?

Blogi
Anu Kultalahti |

Sunnuntaille viranomaiset ovat antaneet koko Nilgirin alueelle hätävaroituksen kovista sateista (red alert). Vuoristoon johtavat serpentiinitiet ovat kietoutuneet hernerokkasumuun, ja joudumme järjestelemään matkasuunnitelmamme uudelleen.

Nilgirin alue Etelä-Intiassa on tunnettu teestä. Suurin osa Nilgirissä viljellystä teestä päätyy vientiin, myös Suomeen. Olen täällä dokumentoidakseni ihmisoikeusloukkauksia Suomeen tuotavan teen tuotannossa. Viimeisten päivien aikana olen haastatellut lukuisia teetilojen nykyisiä työntekijöitä, entisiä työntekijöitä, kaukaa Pohjois-Intiasta tänne tulleita siirtotyöntekijöitä sekä ammattiliittojen edustajia.

On yllättävää, miten harvoin työntekijät itse pääsevät ääneen.

Suurin osa Finnwatchin tutkimusraporteista perustuu suoriin työntekijähaastatteluihin. Kun tavoitteena on selvittää työoloja Suomessa toimivien yritysten maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa, ei ole olemassa parempaa lähdettä kuin työntekijät itse. Silti on yllättävää, miten harvoin työntekijät itse pääsevät ääneen. Tutkimuskohteesta ja maasta riippumatta tapaamamme työntekijät kertovat meille kerta toisensa jälkeen, miten niin asiakasyritysten edustajat, auditoijat kuin vastuullisuussertifikaatteja myöntävät tahot sivuuttavat työntekijät ja heitä edustavat ammattiliitot kokonaan vieraillessaan tehtaissa ja viljelytiloilla.

Tutkijalle on tärkeää päästä puhumaan työntekijöiden kanssa kasvokkain. Jos tulkattaessa osa merkityksestä katoaa, saattaa välimatka Suomen ja Intian välillä helposti vielä moninkertaistaa tehdyn virheen. Saman pöydän ympärillä istuttaessa on paljon helpompaa päästää irti omista ajatusmalleista ja tulkinnoista, ja selvittää haastateltavien lausunnoissa olevat näennäiset epäjohdonmukaisuudet läpikotaisin. Paikan päällä työntekijöiden kertomukset on paljon helpompi sijoittaa kontekstiin. Vähitellen irtonaisilta vaikuttaneiden yksityiskohtien välille alkaa muodostumaan merkityksellisiä suhteita.

Kun sana siitä, että olemme täällä kiertää yhteisössä, hotellille ilmestyy lisää halukkaita kertomaan oman tarinansa tai näkökulmansa yllättävinäkin aikoina. Tilanteesta saamani kuva vahvistuu ja täydentyy. Osa haastateltavista on matkustanut kymmeniä kilometrejä tapaamaan minua. He sanovat, että he haluavat antaa aikaansa tälle tutkimukselle, koska he toivovat että se voi auttaa muita, jotka ovat heidän kanssaan samassa asemassa.

Ukkonen jyrähtää. Hotellin aulasta ilmoitetaan, että huomenna ei ole koko päivänä sähköä. Se ei sentään johdu sateesta vaan on kuulemma seurausta kuukausittaisista huoltotoimenpiteistä. Lämmintä vettä on saatavilla aamulla klo 7.15. Puen vielä päällystakin villatakin ylle. Harmittaa, että jätin pipon ja villasukat kotiin.

Kuva: Knut-Erik Helle


Anu Kultalahti

Anu on tutkija Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmassa. Ohjelmassa keskitytään järjestäytymisvapautta, työaikoja, elämiseen riittävää palkkaa ja työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin yritysten alihankintaketjuissa kehittyvissä maissa.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email