Ihmisoikeusongelmat kaakaontuotannossa lisääntyvät

Blogi
Anu Kultalahti |

Kaakaontuotantoon liittyvistä ihmisoikeus- ja ympäristöongelmista on kirjoitettu paljon, ja ongelmiin on myös pyritty puuttumaan monin erilaisin keinoin. Kaakaoalan toimijoiden on kuitenkin aika katsoa peiliin ja arvioida käsi sydämellä, ovatko niiden viimeaikaiset toimet kaakaontuotannon keskeisten kestävyysongelmien ratkaisemiseksi olleet lähimainkaan riittäviä ongelmien suuruuteen nähden.

Lapsityö kaakaontuotannossa kasvaa

Jo vuonna 2001 USA:n kongressin ja kuluttajapaineen alla suklaateollisuuden edustajat allekirjoittivat niin sanotun Harkin–Engel -protokollan lapsityön pahimpien muotojen kitkemisestä kaakaon tuotantoketjuista vuoteen 2005 mennessä. Tavoitetta ei saavutettu. Tavoitetta on sittemmin tarkistettu, ja se on muutettu muotoon “vähentää lapsityön pahimpia muotoja kaakaontuotannossa Norsunluurannikolla ja Ghanassa 70 prosentilla vuoteen 2020 mennessä”. Tätäkään tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan.

Yksi syy kasvaneeseen lapsityöläisten määrään on kaakaon tuotannon kasvu.

International Cocoa Initiative ICI on Harkin–Engel -protokollan myötä perustettu monisidosryhmäaloite, jossa ovat mukana alan kaikkein suurimmat yritykset kuten raaka-aineen välittäjät Barry Callebaut, Cargill ja Olam sekä suklaavalmistajat Ferrero, Hershey, Mars, Mondelēz International ja Nestlé. Vuonna 2012 ICI ja Nestlé kehittivät Child Labour Monitoring and Remediation Systems -ohjelman (CLMRS), jota useat alan yritykset nykyisin soveltavat omiin toimitusketjuihinsa. Se on yhteisölähtöinen ohjelma, jossa viljelijäperheille tarjotaan räätälöityjä ratkaisuja lapsityöhön, ja jossa jokaisen ohjelman piiriin kuuluvan lapsen koulunkäyntiä ja osallistumista työelämään seurataan.

Alustavat tulokset CLMRS-ohjelmasta ovat olleet lupaavia: esimerkiksi Nestlé kertoo lapsityön vähentyneen sen omissa toimitusketjuissa kolmen vuoden aikana noin 50 prosentilla. Arvio perustuu reilun 1 000 lapsen otantaan. ICI:n mukaan CLMRS-ohjelmien piirissä on tällä hetkellä kuitenkin vain noin 90 000 perhettä, ja viimeisen kymmenen vuoden aikanakin sen kautta on tavoitettu yhteensä vain noin 700 000 lasta. Samaan aikaan Norsunluurannikolla ja Ghanassa, jotka tuottavat noin 60–70 prosenttia kaikesta kaakaosta maailmassa, kaakaoviljelmillä työskentelevien lasten lukumäärä on arvioiden mukaan jopa kasvanut. Kaakaontuotannossa Norsunluurannikolla ja Ghanassa työskentelee arviolta nyt noin 2,1 miljoonaa 5–17 lapsityöläistä. Kaakaon viljelytiloilla näissä maissa työskentelee yli 17 000 10–17 vuotiasta lapsiorjaa.

Laittomia viljelmiä luonnonsuojelualueilla, äärimmäistä köyhyyttä

Yksi syy kasvaneeseen lapsityöläisten määrään näissä maissa on kaakaon tuotannon kasvu; kaakaon tuotanto puolestaan on lisääntynyt koska tiloja on entistä enemmän ja myös kaakaon viljelypinta-ala on kasvanut. Viljelypinta-alaa on kasvatettu muun muassa hakkaamalla sademetsiä. Kansalaisjärjestö Mighty Earthin vuonna 2017 julkaisema raportti paljasti, että kaakaoteollisuus on ajanut voimakkaasti sademetsien hakkuita sekä Norsunluurannikolla ja Ghanassa. Tutkimuksessa suuret kaakaoteollisuuden yritykset pystyttiin yhdistämään jopa laittomiin hakkuisiin kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla. Viranomaisarvioiden mukaan jopa 40 prosenttia Norsunluurannikolta tulevasta kaakaosta on kasvatettu laittomasti luonnonsuojelualueilla.

Suurin lapsi- ja pakkotyötä aiheuttava yksittäinen tekijä on kaakaon viljelijäperheiden äärimmäinen köyhyys.

Suurin lapsi- ja pakkotyötä aiheuttava yksittäinen tekijä on kuitenkin kaakaon viljelijäperheiden äärimmäinen köyhyys. Kesällä 2018 Ghanan kaakaosektorin keskeiset toimijat sekä kansainvälisen kaakaoteollisuuden edustajat kokoontuivat viimeistelemään ensimmäistä, kattavaa laskelmaa kaakaon viljelijöiden elämiseen riittävästä toimeentulosta. Laskelman on tehnyt Living Income Community of Practice elämiseen riittävän palkan laskemista varten kehitettyä Anker-metodologiaa soveltaen. Living Income Community of Practice on sertifiointijärjestelmien kattojärjestö ISEAL Alliancen, kansalaisjärjestö Sustainable Food Lab:in ja kehitysyhteistyön alan toimijoille palveluita tarjoavan GIZ:in koordinoima yhteistyöhanke. Syksyllä julkaistun laskelman mukaan elämiseen riittävä toimeentulo viisihenkiselle ghanalaiselle viljelijäperheelle on noin 329 dollaria kuussa. Tällä hetkellä pienistä kaakaotiloista vain alle 10 prosenttia yltää tähän, ja kaiken kokoisten tilojenkin kohdalla luku jää noin 17 prosenttiin. Perustoimeentulon kanssa kamppailevilla viljelijöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja palkata tiloille perheen ulkopuolista työvoimaa, saatikka maksaa työntekijöille elämiseen riittäviä palkkoja.

Teollisuus ei halua maksaa kaakaosta parempaa hintaa

Kaakaonviljelijöiden toimeentuloa on vuosien ajan pyritty parantamaan monin eri keinoin. Yksi niistä on World Cocoa Foundationin vuonna 2014 lanseeraama kaakaoteollisuuden toimijoiden vastuullisuusaloite CocoaAction. Siinä ovat mukana kaikki alan tutut suuret nimet kuten Barry Callebaut, Cargill, Ferrero, Hershey, Mars, Mondelez International, Nestle ja Olam sekä tuottajamaat Ghana ja Norsunluurannikko. CocoaActionin tavoitteena on tarjota vuoteen 2020 mennessä 300 000 norsunluurannikkolaiselle ja ghanalaiselle kaakaonviljelijälle koulutusta ja muita keinoja kaakaontuotannon tehostamiseksi. Ottaen huomioon, että Länsi-Afrikassa on arviolta noin 2 miljoonaa kaakaon pienviljelijää, tavoitetta ei voida pitää kovin kunnianhimoisena.

Ongelmien ratkaisemiseksi pitäisi puuttua kaakaosta viljelijöille maksettavan hinnan muodostukseen.

CocoaActionin kenties suurin ongelma on silti se, että se – kuten suurin osa kaikista muistakin vastaavista aloitteista – keskittyy pääsääntöisesti teknisiin ratkaisuihin: satoisuuden kasvattamiseen, tilojen tuotannon monipuolistamiseen, maatalouskemikaalien käyttöön ja uusiin viljelytekniikoihin. Vaikka tuotannon tehostamiselle onkin tarvetta, ongelmien juurisyihin tekniset ratkaisut eivät pure. Esimerkiksi lapsityöhön ei ole olemassa pysyvää ratkaisua ilman tehokkaita toimenpiteitä kaupan rakenteiden aiheuttaman köyhyyden poistamiseksi. Ongelmien ratkaisemiseksi pitäisi puuttua kaakaosta viljelijöille maksettavan hinnan muodostukseen, viljelijöiden neuvotteluasemaan, kaakaoteollisuuden keskittymiseen, toimitusketjujen läpinäkyvyyteen sekä valtiollisten ja yritysten oikeudelliseen vastuuseen.

Tuotannon tehostamiseen tähtäävien ohjelmien voidaan katsoa jopa osittain pahentaneen tilannetta. Tuotannon tehostumisen myötä kaakaosta on ajoittain ylitarjontaa mikä puolestaan lisää kaakaosta maksettujen hintojen dramaattisia vaihteluita. Tästä kärsivät eniten juuri arvoketjujen kaikista heikoimmassa asemassa olevat viljelijät. Esimerkiksi syyskuussa 2016 ja helmikuussa 2017 kaakaon maailmanmarkkinahinnat suorastaan romahtivat. Muutamassa kuukaudessa jo valmiiksi köyhien kaakaonviljelijöiden tulot tippuivat 30–40 prosentilla Ghanaa lukuunottamatta. Ghanassa valtio sääntelee kaakaon hintoja, joten hinnanlaskun vaikutukset tulevat näkymään siellä viiveellä. Viljelijöitä lukuunottamatta monet muut suklaan tuotantoketjujen toimijat pystyvät suojautumaan maailmanmarkkinahintojen vaihteluilta keinottelemalla raaka-ainepörssien futuurimarkkinoilla. Hankintaketjujen huipulla osa yrityksistä pystyy jopa tekemään enemmän voittoja kaakaon hankintakulujen laskiessa. Viime vuosina kaakaonostajat ovat pystyneet säästämään karkeasti arvioiden jopa 1000 dollaria jokaista hankkimaansa kaakaotonnia kohti.

Sertifioinneilta vaaditaan toimenpiteitä elämiseen riittävän toimeentulon varmistamiseksi

Viljelijäperheiden nostamisessa pois köyhyydestä ovat tähän mennessä pitkälti epäonnistuneet myös sosiaalisen vastuullisuuden sertifiointijärjestelmät. Monet sertifioinnin piirissä olevista kaakaonviljelijöistä elävät äärimmäisessä niukkuudessa. Sertifiointijärjestelmien kesken käydään kilpailua markkinaosuuksista, ja tämän kamppailun voittaa yleensä kustannuksiltaan halvin järjestelmä. Järjestelmien välinen kilpailu näkyy suoraan myös Suomen kuluttajamarkinnoilla, missä UTZ-sertifiointi jyllää ylivoimaisena vaikkapa Reilun kaupan sertifiointiin nähden. Hullua kyllä, mutta kilpailuasetelma kannustaa laskemaan, ei nostamaan sertifioiduille tuottajille asetettua vastuullisen tuotannon rimaa. Esimerkiksi elämiseen riittävää palkkaa tai toimeentuloa ei sertifiointijärjestelmissä huomioitu pitkään ollenkaan.

Kaakaon sertifointijärjestelmistä vain Reilu kauppa takaa viljelijöille ennaltamääritellyn suuruisen vähimmäishinnan kaakaosta.

Kaakaon sertifointijärjestelmistä vain Reilu kauppa takaa viljelijöille ennaltamääritellyn suuruisen vähimmäishinnan kaakaosta. Takuuhinnaksi kutsuttu vähimmäishinta suojaa viljelijöitä maailmanmarkkinahintojen heilahteluilta. Takuuhinnat ovat kuitenkin pitkään olleet verrattain alhaisia, usein markkinahintojen alapuolella. Joulukuussa 2018 Reilu kauppa ilmoitti nostavansa kaakaonviljelijöille maksettavan takuuhinnan tasoa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. Lokakuussa 2019 voimaan astuvat hintojen korotukset tarkoittavat 20 prosentin korotusta viljelijöille maksettaviin hintoihin. Vähimmäishinnan lisäksi viljelijöille maksetaan vastuullisesti tuotannosta Reilun kaupan lisä.

Suklaajätit joutuvat oikeuden eteen Yhdysvalloissa

Kuten edellä käsitellyistä esimerkeistä käy ilmi, vapaaehtoisuuteen perustuvat erilaiset vastuullisuusohjelmat ovat monella tapaa osoittautuneet riittämättömiksi pyrkimyksissään kitkeä lapsityötä, suojella ympäristöä ja nostaa viljelijäperheiden tai kaakaotilojen palkkatyövoiman toimeentulon tasoa. Alan toimijat ovat itsekin todenneet vuosien 2016 ja 2017 kaakaon maarilmanmarkkinahintojen romahdusten itsessään kadottaneen kuin tuhka tuuleen viime vuosikymmenen saavutukset kaakaontuotannon vastuullisuuden kehittämiseksi. Kaakaontuontannon keskeisten kestävyysongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan teknisten ratkaisujen sijaan enemmän poliittista tahtoa ja toimenpiteitä valtaapitäviltä sekä taloudellisilta toimijoilta.

Lokakuussa 2018 yhdysvaltalainen tuomioistuin päätti, että entisten lapsiorjien kahta suklaajättiä Nestleä ja Cargilliä vastaan nostama vahingonkorvauskanne voidaan ottaa käsittelyyn Yhdysvalloissa. Kantajien mukaan heidän ollessaan lapsia heidät salakuljetettiin Malista Norsunluurannikolle, missä heitä pahoinpideltiin, pakotettiin työskentelemään kaakaotiloilla ja pidetiin lukittuina sisälle silloin kun he eivät työskennelleet. Samaan aikaan Nestle ja Cargill olivat merkittäviä ostajia, joilla oli paljon vaikutusvaltaa Norsunluurannikon kaakaomarkkinoilla. Ne hyötyivät orjatyövoiman mahdollistamista halvemmista hinnoista ja tukivat suoraan kaakaonviljelijöitä, jotka käyttivät orjatyövoimaa, esimerkiksi tarjoamalle heille koulutusta viljelytekniikoista ja lannoitteiden käytöstä sekä rahoitusta. Kantajien mukaan päätöksiä viljelijöille tarjotuista tuista tehtiin Yhdysvalloissa.

Lokakuinen oikeuden päätös on merkittävä, sillä vääntöä yhdysvaltojen tuomioistuimien toimivallasta tapauksessa on käyty jo vuodesta 2005. Edelleen voi kuitenkin mennä vuosia ennen kuin varsinainen oikeudenkäynti pääsee alkamaan jos yritykset valittavat toimivaltapäätöksestä korkeampaan oikeusasteeseen. Pitkiksi venyvät väännöt toimivaltakysymyksistä ovat kaikkea muuta kuin joutuisaa oikeutta.

Yksi tapa kirittää jouhevammin kaakaontuotannon vastuullisuutta on sitova yritysvastuusääntely.

Yksi tapa kirittää jouhevammin kaakaontuotannon vastuullisuutta on sitova yritysvastuusääntely. Suomessa Finnwatchin koordinoima #ykkösketjuun-kampanja ajaa Suomeen kattavaa yritysvastuulakia. Laki velvoittaisi yritykset kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä vähentämään ja välttämään ihmisoikeusriskejä niiden toimitusketjuissa. Ranskassa samankaltainen laki astui voimaan jo vuonna 2017. Vastaavia lakihankkeita on käynnissä myös useissa muissa Euroopan maissa.

Vaikka yritysvastuulakien painopiste on ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisemisessä, niiden avulla voidaan myös poistaa olemassaolevia esteitä ihmisoikeusloukkauksien uhrien oikeussuojan toteutumiselle. Tällä hetkellä olemassa olevassa sääntelyssä on aukkoja, joiden takia monikansallisesti toimivia yrityksiä on hyvin haastavaa saada vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista, joita ne aiheuttavat tai joiden aiheutumiseen ne ovat myötävaikuttamassa kotimaansa ulkopuolella.

Finnwatchin vinkit suklaan vastuullisuudesta kiinnostuneille:

  • Yritysten itsensä keksimät sertifiointimerkit ja vastuullisuusväittämät eivät ole riittävä tae suklaan vastuullisuudesta. Osta vain 3. osapuolen vastuullisuussertifioimaa suklaata. Kaakaosertifioinneista kunnianhimoisin on Reilu kauppa.
  • Käytä sosiaalista mediaa apuna ja kysy yrityksiltä paljonko ne maksavat kaakaostaan tuottajalle. Jos ostohintoja ei suostuta kertomaan, on varoituskellojen syytä soida.

  • Vaadi Suomen tulevaa eduskuntaa säätämään Suomeen ihmisoikeuksia koskeva yritysvastuulaki. Allekirjoita vetoomus täällä.

Anu Kultalahti

Anu on tutkija Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmassa. Ohjelmassa keskitytään järjestäytymisvapautta, työaikoja, elämiseen riittävää palkkaa ja työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin yritysten alihankintaketjuissa kehittyvissä maissa.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email