Fazer käynnisti eilen keskustelun kaakaonsa vastuullisuudesta "Responsibility in the supply chain" -seminaarissa. Tilaisuuden vilkkaassa paneelikeskustelussa visioitiin globaalia kaakaon jäljitettävyyttä, jalostusasteen lisäämistä kehitysmaissa ja vaadittiin Euroopan oman kaakaostandardin kehittämistä. Nämä kaikki ajatukset ovat erittäin kannatettavia ja pitkällä aikavälillä hyviä suuntaviivoja kaakaon vastuullisuuden lisäämiseksi.

Jos Fazer pitää kiinni aikataulustaan muuttaa kaakaonsa uskottavasti vastuulliseksi vuoteen 2017 mennessä se tarkoittaa todennäköisesti kuitenkin käytännössä yhtä asiaa. Fazer tulee valitsemaan tuotteisiinsa jonkin markkinoilla olevasta johtavasta kaakaosertifioinnista. Vaihtoehtoja on kolme: UTZ, Rainforest Alliance ja Reilu kauppa.

Suomen suurimpana suklaayrityksenä Fazerin valinnalla on meikäläisessä mittakaavassa iso merkitys ja siksi on tärkeää käydä keskustelua siitä, mihin vaihtoehtoon yrityksen kannattaisi kallistua.

Kaikissa kolmessa järjestelmässä on erilaiset painotukset. Rainforest Alliance painottaa ympäristöasioita kun UTZ on bisneslähtöinen alkutuotannon laatuun keskittyvä järjestelmä. Laadulla UTZ tarkoittaa mm. lapsi- ja pakkotyövoiman kitkemistä myös kaakaopapujen käsittelyyn ja säilytykseen liittyviä asioita.

Kaakaoteollisuuden ongelmat liittyvät ensisijaisesti Länsi-Afrikan kaakaontuottajien äärimmäiseen köyhyyteen, jonka seurauksena lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleistä. Arvioiden mukaan Ghanan ja Norsunluurannikon kaakaoteollisuudessa työskentelee jopa 1,8 miljoonaa lapsityöläistä.

Kun pyritään ensisijaisesti parantamaan alkutuottajan asemaa, useat järjestöt pitävät Reilun kaupan järjestelmää näistä kolmesta sertifioinnista kehittyneimpänä.

Reilu kauppa on ainoa järjestelmä, joka takaa tuottajalle takuuhinnan ja tuottajayhteisöjen kehittämiseen tarkoitetun Reilun kaupan lisän. Järjestelmä on noussut kansalaisyhteiskunnasta, ja sen päätöksenteossa kehitysmaiden viljelijät ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Takuuhinta, Reilun kaupan lisä sekä järjestö- ja viljelijävetoisuus eivät vielä tee järjestelmästä täydellistä ja siinä on paljon kehitettävää. Näyttää kuitenkin siltä, että Reilussa kaupassa ovat koossa ne peruspalikat, joiden pohjalta uskottavaa ja viljelijän kannalta vaikuttavaa sertifiointijärjestelmää voidaan lähteä rakentamaan.

Fazer ei ole julkistanut kantaansa siitä, minkä sertifioinnin se tulee valitsemaan ja se on myös väläytellyt kehittelevänsä omia tapoja jäljitettävyyden takaamiseksi. Fazerin seminaarissa antamien lausuntojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Fazer olisi kallistumassa yritysvetoisen UTZ-järjestelmään. Se on myös ilmoittanut jo ostavansa osittain UTZ-sertifioitua kaakaota.

Koska sertifiointijärjestelmät toimivat erilaisilla painotuksilla ne ovat julkisesti sopineet yhteistyöstä ja pyrkimyksistään vastata erilaisiin tuotannon haasteisiin. Eripurainen keskustelu järjestelmien välillä onkin melko harvinaista. Seminaarissa esiintynyt Fazerin omistaja Majlen Fazer ei kuitenkaan pitäytynyt herrasmiesmäisessä diplomatiassa vaan antoi Reilun kaupan järjestelmälle suoraa kritiikkiä.

En malta olla kommentoimatta väitteitä ja muutamaa muuta seminaarissa käsiteltyä asiaa.


Fazer: Reilu kauppa ei takaa kaakaon jäljitettävyyttä

Kun puhutaan kaakaon jäljitettävyydestä on tärkeää määritellä mistä puhutaan. Jos puhutaan siitä, voiko kuluttaja jäljittää suklaapatukkansa kaakaon takaisin tilalle, Reilu kauppa ei takaa kaakaon jäljitettävyyttä. Mikään muukaan sertifiointijärjestelmä ei takaa.

Tämä kuulostaa hurjalta uutiselta ja muun muassa Britanniassa keltainen lehdistö kiskoi aiheesta jymyotsikoita jo vuonna 2010. Sun-lehden "ekspertit todistivat" sen, minkä suurin osa tuotantoketjuihin perehtyneistä olivat tienneet jo vuosia - isoissa volyymeissa prosessoitaville alkutuotteille ei ole järkevää taata fyysistä jäljitettävyyttä.

Sun-lehden aiheuttamaan kohuun on helppo heittää lisää jutun aihetta. Sertifioinnit eivät tavallisesti takaa jäljitettävyyttä myöskään tuotteissa kuten tee, mehut, sokeri tai palmuöljy.

Se miksi jäljitettävyyttä ei taata näissä tuotteissa johtuu pääasiassa viljelijän edusta. Kaakaota prosessoidaan valtavissa laitoksissa. Jos tuotantolaitokset jouduttaisiin pysäyttämään ja puhdistamaan sertifioidun kaakaon erilliskäsittelyn ajaksi se tekisi lopputuotteesta niin kalliin, ettei sitä todennäköisesti ostaisi enää kukaan. Niin sanotun fyysisen jäljitettävyyden sijaan järjestelmät toimivatkin massabalanssin avulla. Massabalanssiin voi tutustua esimerkiksi Utzin laatiman animaation avulla.

Toisin kuin Kemikaalicocktail tulkitsee blogissaan, massabalanssijärjestelmä ei kuitenkaan tarkoita että Reilun kaupan, tai muidenkaan sertifiointijärjestelmien valvonnassa olisi puutteita. Se tarkoittaa, että sertifiointijärjestelmät on tehty tuottajan eikä kuluttajan ehdoilla. Viljelijää ei kiinnosta voiko kuluttaja jäljittää suklaapatukkansa pavut takaisin tilalle. Viljelijää ja hänen lapsiaan kiinnostaa se, millä ehdoilla kauppaa tehdään siinä vaiheessa kun pavut vaihtavat omistajaa.

Siitä lisää seuraavassa.


Fazer: Reilu kauppa ei maksa tuottajille hyvää hintaa 

Reilun kaupan takuuhinta konventionaalisista kaakaopavuista Ghanassa on tällä hetkellä 2000 dollaria/tonni. Lisäksi pavuista maksetaan ghanalaisille tuottajille Reilun kaupan lisää jonka suuruus on 200 dollaria/tonni. Kaikki Reilun kaupan järjestelmän takaamat hinnat ja lisät ovat nähtävissä verkossa.

En tiedä mihin hintaan Majlen Fazer vertasi, kun hän totesi seminaarissa ettei Fazer valitse Reilua kauppaa, sillä viljelijä ei saa Reilun kaupan järjestelmän kautta hyvää hintaa. Rainforest Alliancen ja Utzin kautta maksettava hinta kun ei ole kuin ostajan ja myyjän tiedossa. Järjestelmät kertovat avoimesti etteivät ne puutu ostajan ja tuottajan välisiin hintaneuvotteluihin. Järjestelmissä ei myöskään ole kaakaon ostohinnan päälle maksettavaa, Reilun kaupan lisää vastaavaa mekanismia.

Kaakaotuottajien tuotteestaan saama hinta on keskeinen tekijä lapsityövoiman eliminoinnissa. Vanhemmat, jotka saavat työstään kohtuullisen korvauksen eivät lähetä lapsiaan töihin.

Se, onko Reilun kaupan minimihinta riittävä hinta kaakaosta, on toki hyvä ja tärkeä keskustelu. Reilun kaupan takuuhinta ei varmasti tee tuottajista rikkaita tai taloudellisesti huolettomia. Se on kuitenkin yritys luoda jonkinlainen turvaverkko maailmanmarkkinahintojen heilahteluille sekä tarjota pientuottajille käypä pohjataso suurten yritysten kanssa aloitettaville hintaneuvotteluille. Reilun kaupan takuuhinnan ja lisän muodostamiseen liittyvästä prosessista on kattava kuvaus FLOn verkkosivuilla.


Fazer: Fazerin kaakaosta tulossa vastuullista vuonna 2017

Fazerin seminaarissaan julkistama tieto siitä, että se pyrkii kaakaonsa vastuullisuuteen vuonna 2017 ei ollut uusi. Yritys julkisti tavoitteensa jo vuonna 2010. Riippumatta siitä minkä sertifioinnin Fazer tulee valitsemaan, ei voi kuin ihmetellä mikä prosessissa oikein kestää.

Vertailun vuoksi muutama esimerkki: Ben&Jerry’s ilmoitti päätöksestään muuttaa jäätelöidensä kaikki raaka-aineet (ne, jotka on mahdollista sertifioida) Reilu kauppa -sertifioiduiksi vuonna 2010 kolmen vuoden siirtymäajalla.

Cadbury’s teki vastaavan ilmoituksen Dairy Milk -suklaastaan puolen vuoden siirtymäajalla.

Lipton teki päätöksen muuttaa kaikki Euroopassa myymänsä teet Rainforest Alliance -sertifioiduiksi kolmen vuoden siirtymäajalla.

Siirtymäajat sertifiointien saamisessa ovat ymmärrettäviä. Isojen yritysten konvertoidessa raaka-aineitaan sertifioituihin tarvitaan tavallisesti lisää sertifioituja tuottajia, mikä vie aikaa. Liptonin, Cadbury'sin tai Ben&Jerry'sin volyymit ovat valtavia ja silti ne hoitavat hommat kuntoon monta kertaa huomattavasti pienempää Fazeria nopeammin.

Miksi Fazerin kaakaon vastuullisuuden takaamisessa menee näin kauan?

"Kestävä kehitys ja sosiaalinen vastuu ovat osa yhtiön filosofiaa", sanoi Tom Lindblad, Fazer Makeisten toimitusjohtaja Kumppani-lehdelle vuonna 2010. Nyt olisi jo aika siirtyä filosofiasta käytännön tekemiseen.


Fazer: Fazer ostaa jo UTZ-sertifioitua kaakaota

Riippumatta siitä minkä sertifioinnin Fazer valitsee, niissä kaikissa on tietyt säännöt. Järjestelmästä riippuen sertifiointimerkin käyttäjän tulee sitoutua käyttämään tuotteessaan tiettyä prosenttia sertifioitua raaka-ainetta saadakseen tuotteelle sertifikaatin. Nyt Fazerin ostojen vastuullisuutta ei valvo kukaan vaan kuluttajat ja jälleenmyyjät ovat kaakaon vastuullisuudessa yrityksen oman ilmoituksen varassa.

Odotan jännityksellä koska muut yritykset keksivät lähteä samoille viestintälinjoille Fazerin kanssa. Kohta voimme ehkä ostaa tavallisen näköistä maitoa, joka on yrityksen ilmoituksen mukaan melkein luomua?

Onneksi useimmat sertifioinnit puuttuvat ärhäkkäästi vastaavaan löperöön markkinointiviestintään. Jäämme odottamaan UTZin reaktiota.

Creative Commons -⁠lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu
Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.

stdClass Object ( [image_intro] => images/fazer_blogi.jpg [float_intro] => [image_intro_alt] => [image_intro_caption] => [image_fulltext] => [float_fulltext] => [image_fulltext_alt] => [image_fulltext_caption] => )

© Finnwatch 2019
Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email