Uusi verokohu kurkkii jo nurkan takana

Blogi
Sonja Vartiala |

Caruna-kohusta on hädin tuskin pöly laskeutunut, kun uusi verovälttelyn vastainen kädenvääntö on jo ovella. Eduskunta on tällä viikolla jatkanut niin sanotun väliyhteisölain uudistamista.

Väliyhteisölaki kuulostaa puisevan tylsältä. Kyseessä on kuitenkin laista, jonka tarkoituksena on puuttua verovälttelyyn vaikeuttamalla pöytälaatikkoyhtiöiden käyttöä. Väliyhteisölaki on nerokas, sillä sen avulla voidaan myös torjua valtioiden välistä haitallista verokilpailua sekä estää muun muassa verolomien neuvottelemista kehitysmaissa.

Yksinkertaistettuna väliyhteisölaki toimii Euroopan talousalueella (ETA) siten, että jos suomalaisella yhtiöllä on matalan verotuksen maassa pöytälaatikkoyhtiö, Suomi voi verottaa tuohon yhtiöön siirretyt voitot Suomessa. Tyypillinen väliyhteisölainsäädäntöön liittyvä keissi on esimerkiksi Finnwatchin tutkiman Dasos Capitalin toiminta Luxemburgissa. Yhtiö oli kirjanpidossaan siirtänyt osan konsultoinnista saamista voitoistaan luxemburgilaisen pöytälaatikkoyhtiön nimiin, vaikka yhtiöllä ei tiettävästi ollut omaa henkilökuntaa maassa ja sen päätoiminta oli Suomessa. Luxemburg taas verotti näitä voittoja kevyesti, jolloin yhtiö vältti veroja. Jos väliyhteisölaki soveltuisi, luxemburgilaista pöytälaatikkoyhtiötä verotettaisiin Suomessa.

Väliyhteisölaki vähentäisi valtioiden välistä haitallista verokilpailua.

Euroopan talousalueen ulkopuolella Suomi voi verosopimusten salliessa halutessaan verottaa kaikkia suomalaisten yhtiöiden tytäryhtiöitä, jotka sijaitsevat matalan verotuksen maissa. Jos Suomi toimisi näin, vähennettäisiin yritysten kannustimia neuvotella verolomia esimerkiksi kehitysmaiden kanssa. Näin toimiessaan väliyhteisölaki vähentäisi OECD:n suositusten mukaisesti valtioiden välistä haitallista verokilpailua.

Väliyhteisölaki on siis tavoitteiltaan ja toimintaperiaatteiltaan erinomainen laki. Käytännössä monet lakiin sisältyvät poikkeukset ovat kuitenkin estäneet olemassa olevan väliyhteisölain soveltumista.

Ongelmia ovat olleet esimerkiksi:

  • Korkea vaatimus määräysvallasta. 

Väliyhteisölain soveltumiseksi on edellytetty, että suomalaisilla tulee olla väliyhteisössä vähintään 50 prosenttia määräysvallasta. Esimerkiksi yksittäiset sijoittajat ovat voineet kiertää tätä.

  • ETA-alueilla väliyhteisölakia ei ole yleensä sovellettu, jos pöytälaatikkoyhtiöllä on ollut kyseisessä maassa vähäisessäkin määrin taloudellista toimintaa, jossa on tarvittu henkilöstöä, tiloja tai laitteita.

Yritykset ovat voineet välttää miljoonia euroja veroja vuokraamalla toimistohuoneen ja tietokoneen sekä palkkaamalla toimistosihteerin veroparatiisiin. 

  • ETA-alueella väliyhteisölain soveltumiseksi on lisäksi vaadittu näyttöä siitä, että yritys on saanut ko. maassa niin kutsutun erityisen verohuojennuksen.

Esimerkiksi Irlannissa ja Maltalla on verovapauksia myönnetty laajalle yritysjoukolle, jolloin tällaisia huojennuksia ei välttämättä voida tulkita erityisiksi – ja yritys on voinut jatkaa verohuojennuksen käyttöä.

Yllä luetellut ETA-alueella sovellettavat poikkeukset juontavat juurensa EU-tuomioistuimen ratkaisuun niin sanotussa Cadburry Schweppes -keississä, jossa tuomioistuin puuttui Iso-Britannian kaavamaisesti sovellettuun väliyhteisölakiin ja totesi sen EU-oikeuden vastaiseksi. ETA-alueen ulkopuolelle näitä lain soveltamista rajaavia poikkeuksia ei kuitenkaan tarvitsisi ottaa käyttöön. Suomalaisten yhtiöiden etuja ajavat lobbarit ovat kuitenkin puuttuneet tässä kohtaa peliin ja vaatineet ETA-alueen ulkopuolelle niin sanottuja toimialapoikkeuksia teolliselle tuotannolle ja laivanvarustamoille. Teollista tuotantoa harjoittavat yhtiöt ovat siis saaneet esimerkiksi neuvotella verolomia eikä niihin ole siitä huolimatta sovellettu väliyhteisölakia. Laivanvarustustoimintaan Suomessa säädetty väliyhteisölain poikkeus on erityisen härski, kun tiedetään, että monet yhtiöt liputtavat laivansa verotuksellisista syistä paratiisisaarille. Tällä poikkeuksella Suomi on tukenut suoraan veroparatiisien toimintaa.

Väliyhteisölain soveltamisen ongelmat ovat samoja kuin mihin törmätään lähes kaikessa verolainsäädännössä. Verokonsultit ja -juristit ovat löytäneet lakien sanamuodoista porsaanreikiä, jotka estävät lain alkuperäisen tarkoituksen toteuttamisen. Toisaalta Suomi on lobbareiden toiveiden mukaisesti itse puhkonut veropohjaan reikiä myöntämällä yksittäisille toimialoille oudosti perusteltuja poikkeuksia.

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevassa väliyhteisölain uudistuksessa näitä porsaanreikiä voitaisiin tukkia. Mitä siis tekee hallitus? 

Mitä tulee lain korjaamiseen, hallituksen esitys ei ole täysin susi. Lakiluonnos ansaitsee kiitosta muun muassa siitä, että se tiukentaa väliyhteisölain soveltuvuutta alentamalla suomalaisten määräysvallan täyttymistä osoittavan prosenttiosuuden 25 prosenttiin. Hallituksen esityksen mukainen väliyhteisölaki helpottaisi myös lain soveltamista, sillä laki ei perustuisi ETA-alueilla enää erityisten verohuojennusten arviointiin vaan lakia voitaisiin tältä osin soveltaa kaavamaisemmin.

Hallituksen esittämässä lakiluonnoksessa on paljon puutteita

Hallituksen esittämässä lakiluonnoksessa on kuitenkin paljon puutteita, joita olemme Finnwatchissa nostaneet esiin jo hallituksen esitysluonnoksesta pidetyllä lausuntokierroksella. Kuten Carunaan liittyvässä korkovähennysrajoituksia koskevassa lakiesityksessä, myös nyt eduskuntaan tuotua hallituksen esitystä on heikennetty entisestään alkuperäisestä HE-luonnoksesta. Paikoitellen hallituksen esitys jopa laajentaa väliyhteisölain puutteita, vaikka koko sääntelyn uudistuksen tarkoitus oli tehostaa verovälttelyyn puuttumista.

Tässä listaa hallituksen esityksen puutteista:

  • ETA-maiden osalta HE:sta (3§) on poistettu vaatimus taloudellisesti merkittävästä toiminnasta.

Alkuperäinen lakiluonnos olisi tiukentanut lain sanamuotoa niin, että jatkossa pelkkä osa-aikainen toimistosihteeri, toimistohuone ja puhelin eivät ehkä enää olisi estäneet väliyhteisölain soveltamista. Nyt nykylain ongelmat jäävät kuitenkin ennalleen. Kuten yllä kuvattiin, on-off-mallisesti sovellettavassa väliyhteisölaissa täysin kosmeettinen taloudellinen toiminta laukaisee poikkeuksen, jonka myötä pöytälaatikkoyhtiötä ei veroteta lainkaan. Em. ongelmasta johtuen Suomen väliyhteisölakia ei juurikaan sovelleta ETA-maissa.

Finnwatch esitti, että lakiin tehtäisiin isompi remontti ja ETA-alueella väliyhteisöksi luokiteltaisiin kaikki matalan verotuksen maissa sijaitsevat yksiköt, joiden tulo ei pääasiallisesti kerry niiden kotivaltiossa tosiasiallisesti harjoitetusta taloudellisesta toiminnasta. Tällöin väliyhteisön tulo olisi verotettu Suomessa aina siltä osin, kun väliyhteisön tulot kertyvät muualta kuin niiden asuinvaltiossa harjoitetusta toiminnasta.

  • Sen sijaan, että hallitus olisi poistanut ETA-alueen ulkopuolella sovellettavat toimialapoikkeukset, se on laajentanut niitä entisestään sisältämään myös palvelutoiminnan. Tämä saattaa avata verosuunnittelumahdollisuuksia merkittävästi, sillä melkein mikä tahansa liiketoiminta voidaan tulkita palveluksi.

Toimialapoikkeusten laajentaminen on haitallinen paitsi Suomen veropohjalle (toimialapoikkeuksilla Suomi oikeastaan kannustaa siirtämään toimintaa pois Suomesta) myös kehittyville maille. On tavallista, että yritykset pyrkivät neuvottelemaan kehittyvien maiden kanssa erilaisia verolomia. Väliyhteisölainsäädännön poikkeuksien laajentaminen ETA-maiden ulkopuolelle tekee verolomien ja muiden erityisten verohuojennusten neuvottelusta kannattavampaa eikä sitä voida pitää tarkoituksenmukaisena sääntelyn tavoitteisiin nähden. ETA-maiden ulkopuolella sovellettavat toimialapoikkeukset tulisi poistaa laista kokonaan. Jos esimerkiksi varustamotoimintaa halutaan valtion toimesta tukea, olisi vastuullisempaa tehdä se suorilla tuilla kuin mahdollistamalla verojen välttely alusten rekisteröinnillä verokeitaisiin.

  • Hallituksen esitykseen sisällytetty matalan verotuksen raja (3/5 Suomen verotuksen tasosta) on liian matala. Suomen yhteisöverokanta on huomattavasti useita verrokkimaita matalampi ja siksi rajaa olisi perusteltua nostaa ¾:aan.

Toivomme Finnwatchissa, että hallitus toimisi tämän lakiuudistuksen kanssa järkevästi. Koko väliyhteisölain uudistus on lähtenyt liikkeelle EU:n veronkiertodirektiivin toimeenpanosta. On surkuhupaisaa, jos prosessi johtaa siihen, että Suomen verovälttelyn vastaisia toimenpiteitä vesitetään niiden kiristämisen sijaan. 

Finnwatch on sinun lobbarisi. Tuellasi voimme puuttua yritysten verovälttelyyn ja vaikuttaa päättäjiin. Tue työtämme lahjoituksella!


Sonja Vartiala

Sonja on Finnwatchin toiminnanjohtaja. Hän johtaa järjestön hallintoa ja viestintää ja vastaa Finnwatchin työelämän oikeuksiin liittyvästä tutkimuksesta ja vaikuttamistyöstä.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email