Yrittäjän vihollinen?

Blogi
Sonja Finér |

Julkaisimme Finnwatchissa pari viikkoa sitten parin minuutin mittaisen videon ilmiöstä nimeltä tulonmuunto. Teimme videon huomattuamme, että tutkimissamme sote-yrityksissä jopa yli puolet lääkäreistä toimii palveluntarjoajina palkkatyön sijaan.

Olemme saaneet tulonmuunnon esiin nostamisesta paljon kiukkuista palautetta. Finnwatchin toiminnanjohtajana harjoitan kuulemma yrittäjiin kohdistuvia noitavainoja ja kateutta, en ymmärrä yrittämisestä mitään ja haluan viedä yrittäjiltä motivaation samalla kun luonnollisesti tahdon tuhota myös Suomen työllisyystavoitteet.

Suurin osa kriitikoiden argumenteista kiteytyy samaan näkökulmaan: tuohtuneiden mielestä Finnwatch on hakoteillä siksi, että suurin osa yrittäjistä ei hyödy huojennetuista osingoista. Tämä on oikeastaan se mitä yritimme sanoa.

Eräs perussuomalaisissa vaikuttanut kommentoija on linkannut videostamme annettuun tulikivenkatkuiseen palautteeseen Iltalehdessä julkaisemansa laskelman, jossa vertaillaan terveyskeskuslääkärin ansioita ja todistellaan, että osakeyhtiöstä olisi yrittäjälle vain haittaa. Laskelmassa annetaan ymmärtää, että nettovarallisuus kertyy yhtiöön vain veronalaisista voitoista (tosiasiassa varallisuutta voidaan siirtää yhtiöön monella muulla tavalla), siinä vertaillaan ilmiön kannalta liian pieniä palkkoja (kuten videostamme käy ilmi, tulonmuunnosta saadaan merkittäviä veroetuja vain kun tulotaso on korkea) ja siinä unohdetaan suuri osa palkansaajan ansiotuloveroista (oikeat palkansaajan veroprosentit löytyvät täältä).

Sivuraiteille vievistä luvuista huolimatta kommentoijan viesti on kirkas: tavallinen pienyrittäjä ei saa ikinä kokoon riittävää nettovarallisuutta tai tulotasoa hyötyäkseen huojennetuista osingoista.

Hyvät kriitikot, olemme täällä Finnwatchissa kanssanne täysin samaa mieltä.

Hyvät kriitikot, olemme täällä Finnwatchissa kanssanne täysin samaa mieltä. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus hyödyttää nykyisessä muodossaan vain henkilöitä, jotka ovat sekä hyvätuloisia että varakkaita. Hyötyvät ovat esimerkiksi henkilöitä, joilla on jo valmiiksi varallisuutta, jota he voivat siirtää yhtiöön, ja jotka normaalissa palkkatyössä saisivat korkeaa palkkaa ja maksaisivat palkkatulostaan korkeaa progressiivista veroa.

Kuva epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä hyötyvistä vahvistuu kun tarkastelee Verohallinnon tulotilastoja. Huojennetut osingot koostuvat veronalaisista ja verovapaista osingoista. Listaamattomista osakeyhtiöistä nostetuista veronalaisista pääomatulo-osingoista lähes 80 prosenttia menee yli 75 000 euroa vuodessa tienaavalle pienelle joukolle, joka vastaa vain 14 prosenttia kaikista listaamattomista osakeyhtiöistä osinkoja saaneista.

Verohallinnon tilastossa ovat mukana vain veronalaiset osingot – tilastoista piiloon jäävä samassa suhteessa jakautuva verovapaiden osinkojen osuus on noin 1,5 miljardia euroa (VM, s. 75–76, v. 2015). Nämä verovapaat tulot menevät siis pääasiassa kaikkein rikkaimmille, ja se maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia euroa. Esimerkiksi VM:n esittämillä muutoksilla listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverojärjestelmään (s. 98–99) saataisiin 288 miljoonaa euroa lisää verotuottoja.

Osinkoverotukseen liittyvät ongelmat eivät ole Finnwatchin keksintö. Viimeksi vuonna 2017 edellisessä kappaleessa mainittu valtiovarainministeriön yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä nosti esiin järjestelmään liittyvät tulonmuunnon ongelmat ja esitti sen muuttamista. Valtioneuvoston tuore 2019 julkaistu raportti sisältää samat päätelmät, ja myös se nostaa esiin tulonmuunnon ongelmat (s. 57).

Nykyiseen osinkoverojärjestelmään liittyvää arvostelua on esitetty myös läpi poliittisen puoluekentän. Kun osinkoveromuutosta valmisteltiin, Perussuomalaiset nuhtelivat sitä varakkaiden suosimisesta ja totesivat vastalauseessaan osinkoveromallissa olevan “edelleen porsaanreikiä, ja se suosii suurituloisia”. Keskusta totesi vastalauseessaan, että “[u]udistuksen häviäjiä ovat pieniä osinkoja saavat yrittäjät, ammatinharjoittajat ja piensijoittajat. Selviä voittajia ovat suuria osinkoja nostavat suuren osakaskohtaisen nettovarallisuuden omistavat osakkeenomistajat. Hallituksen malli on huonosti valmisteltu, eikä se ole oikeudenmukainen“. Vaalien alla Keskusta kuitenkin kannatti omassa ohjelmassaan nykyistä osinkoveromallia eikä hallitusohjelmassa esitetä siihen muutosta, vaikka muista hallituspuolueista ainakin SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat olleet asiantuntijatyöryhmien kannalla osinkoverotuksen korjaamisessa. Ymmärrän, jos äänestäjää hämmentää.

Mutta palatkaamme takaisin Finnwatchin ulostuloon liittyneeseen kiukkuiseen palautteeseen. Ihmettelen miksi monet pienyrittäjät puolustavat kiihkeästi epäreilua järjestelmää, josta he eivät tilastojen valossa itse hyödy lainkaan.

Monen kommentoijan minulle lähettämästä palautteesta huokuu jonkinlainen american dream -asenne. Yrittäjyys on sitä, että otetaan riskiä, painetaan niska limassa ja kieli vyön alla hommia kymmeniä vuosia, ja jos käy säkä, onnistutaan sitten pääsemään perille matalamman verotuksen eldoradoon, sinne muiden menestyjien joukkoon. 

Yritysvastuujärjestönä meillä ei Finnwatchissa ole kantaa yrittäjäpolitiikan yksityiskohtiin ja siihen, millä tavoilla yrittäjyyttä tulisi tukea. Mikä ikinä tukemisen tapa onkaan, se ei saa johtaa veropohjan rapautumiseen ja sitä kautta valtion ihmisoikeusvelvoitteita koskevien menojen leikkaamiseen.

Henkilökohtaisesti en kuitenkaan malta olla pohtimatta mitä muutoksia voisimme tehdä, jos unelma yrittäjyydestä olisi vähemmän amerikkalainen ja enemmän suomalainen. Mitä jos verojärjestelmä ei tukisikaan niitä, jotka ovat jo menestyneet, vaan niitä, jotka ovat vasta yrittämisen alkutaipaleella tai ehkä epäonnistuneet yrittämisessä? Jos kaikki maksaisivat veronsa varallisuutensa ja tulojensa mukaan, voisimme panostaa vaikkapa yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseen tai sen kuuluisan ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvien riskien jakamiseen.

Voi olla, että ehdotukseni eivät saa kannatusta pienyrittäjien keskuudessa – minulle on jo kerrottu, etten tajua yrittämisestä mitään. Olen kuitenkin varma, että niille lähes 300 miljoonalle eurolle, jotka nyt tungetaan kaikkein rikkaimman tulodesiilin verovapaiden osinkotuottojen tukemiseen, voisi joku innovatiivinen ja yrittäjähenkinen ihminen keksiä jotain parempaakin käyttöä. Ainakin ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelussa lisäresursseille olisi huutavaa tarvetta.


Tekstiä korjattu 2.9.2019: Täsmennetty, että Verohallinnon tilaston tuloluokka koskee kaikkia tuloja, ei pelkkiä osinkotuloja. 

Kuva: CC BY 2.0 LongitudeLatitude


Sonja Finér

Sonja on Finnwatchin toiminnanjohtaja. Hän johtaa järjestön hallintoa ja viestintää ja vastaa Finnwatchin työelämän oikeuksiin liittyvästä tutkimuksesta ja vaikuttamistyöstä.

Share to Facebook Share to Twitter Share to Pinterest Share to Linkedin Share to Google Plus Share by Email