680 miljoonan euron taloudelle haitallinen verotuki

Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus on monimutkainen järjestelmä, jonka yksityiskohtia vain harva tuntee. Tämä kansainvälisesti poikkeuksellinen osinkoverojärjestelmän kummallisuus mahdollistaa osinkojen nostamisen listaamattomista yhtiöistä hyvin matalalla verotuksella silloin, kun yrityksellä on riittävästi nettovarallisuutta ja osinko ei ylitä 150 000 euroon asetettua ylärajaa. Nettovarallisuusvaatimuksesta johtuen keskivertoyrittäjä ei huojennuksesta juuri hyödy.

Vuonna 2020 yli 71 prosenttia huojennetuista osingoista (ja siten myös niiden verovapaasta osuudesta) maksettiin tulonsaajien ylimpään tulodesiiliin, eli suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluville. Hyvätuloisimman prosentin osuus ylsi lähes kolmannekseen ja miltei kymmenesosa maksettiin tulonsaajien kovatuloisimmalle promillelle, johon kuuluu koko Suomen väestöstä alle 0,1 prosenttia, 4 820 henkilöä.

* Fraktiilit määritetty tulonsaajien (veronalaiset tulot) kokonaismäärän perusteella. Koska desiili-, prosentti- ja promillerajat eivät osu tuloluokkien rajakohtiin, kunkin fraktiilin osuudesta on varovaisuuden nimissä jätetty pois osingot, jotka maksettu fraktiilin alarajan sisältävään tuloluokkaan.

Huojennettujen osinkojen potti on kasvanut tasaisesti vuodesta toiseen. Vuonna 2020 niiden kokonaismäärä nousi lähes 2,4 miljardiin euroon. Tästä summasta 75 prosenttia (1,8 mrd euroa) on nykyjärjestelmässä verovapaata. Koska kyseessä on merkittävä verotusta keventävä poikkeama normijärjestelmästä, lasketaan osinkoverohuojennus perustellusti verotueksi. VM:n tuoreimpien arvioiden mukaan verotuen suuruus nousee tänä vuonna jo 680 miljoonaan euroon vuodessa. Tällä summalla tuemme siis vuosittain pääosin ylimpään tulodesiiliin kuuluvia varakkaiden yhtiöiden suuromistajia. Kun toisille annetaan verotukea, toiset maksavat tuen korkeampina veroina.

Viime viikkoina listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotus on taas herättänyt vilkasta keskustelua. Keskustelu lähti käyntiin ministeri Harakan ehdotettua osinkoverohuojennuksen leikkaamista ja tästä seuraavan verotulojen kasvun ohjaamista palkkaverotuksen keventämiseen. Ei mennyt kauaa, kun muun muassa Suomen Yrittäjät ja EK riensivät tyrmäämään ideologiseksi kutsumansa ehdotuksen.

Ehdotuksen vastustamisessa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta ehdotuksen leimaaminen ideologiseksi tuntuu erikoiselta, sillä kaikki viime vuosikymmenen aikana osinkoverohuojennusta selvittäneet asiantuntijatyöryhmät ovat päätyneet hyvin samansuuntaisiin suosituksiin. 

Nykyjärjestelmän säilyttämistä kannattavien argumentit ovatkin heikolla pohjalla. Usein muistutetaan muun muassa siitä (esim. täällä), ettei keskiverto yrittäjä hyödy huojennuksesta juuri ollenkaan ja sen viimeisenkin motivaattorin leikkaaminen veisi pohjan yrittäjyydeltä. On todellakin totta, että keskiverto yrittäjän saamat huojennetut osingot liikkuvat vain muutamassa satasessa (mediaani oli vuonna 2020 alle 500 euroa, verovapaan osuuden ollessa 373 euroa), ja järjestelmästä saatu hyöty on siten suurimmalle osalle yrittäjistä hyvin marginaalinen. Mutta juuri tämä on yksi osinkoverohuojennuksen keskeisistä ongelmista, ja siksi nykyjärjestelmän puolustusargumenttina omituinen. Mitä puolustettavaa on satoja miljoonia maksavassa järjestelmässä, josta hyötyvät vain harvat ja valitut?

Vaikka elinkeinoelämän etujärjestöt puolustavat aktiivisesti osinkoverohuojennusta, ei järjestelmä suinkaan nauti kaikkien yrittäjien tukea. Esimerkiksi Varustelekan perustajana tunnettu yrittäjä Valtteri Lindholm on kritisoinut osinkoverojärjestelmää useaan kertaan mediassa. Lindholm on muun muassa nostanut esiin, ettei järjestelmästä saanut minkäänlaista hyötyä silloin, kun yritys oli uusi ja alkoi palkkaamaan työntekijöitä. Sen sijaan “rahaa saa vain, jos on rikas ja menee hyvin”. Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA yhtyy nykyjärjestelmää koskevaan kritiikkiin. Ennustepäällikkö Markku Lehmus totesi hiljattain listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen olevan liian avokätistä ja toivoi järjestelmän kehittämistä neutraalimpaan suuntaan viitaten huojennuksen leikkaamista ehdottaneen Hetemäen työryhmän suosituksiin.

Kuten vuonna 2019 loppuraporttinsa jättänyt hallituksen oma yritystukityöryhmä asian muotoili: “listaamattomien yritysten osinkoverotuksen malli tuottaa perusteetonta etua pääomarikkaiden yritysten suurille omistajille”. Pienituloista, aloittelevaa yrittäjää tai tutkimus- ja kehittämistyöhön isosti panostavaa kasvuyritystä se ei sen sijaan hyödytä. Nettovarallisuussidonnaisuudesta johtuen malli ohjaa sijoittamaan seiniin ja sijoitusvarallisuuteen, ja haittaa tällä tavoin investointien kohdistumista tuottavimpiin kohteisiin. Tämä on omiaan toimimaan tuottavan mutta riskipitoisemman tutkimus- ja kehittämistoiminnan hidasteena.

Edellä listattujen ongelmien lisäksi osinkoverohuojennus ruokkii ilmiötä nimeltä tulonmuunto. Tulonmuunnossa korkeammin verotettuja palkkatuloja muunnetaan osinkotuloiksi. Härskeimpiä järjestelyjä Suomessa on tavattu muun muassa lääkärien tätä tarkoitusta varten perustamissa yhtiöissä. Palkkatulojen muuntaminen osinkotuloiksi vähentää verotuloja ja osuu erityisesti kuntatalouteen. Tulonmuunto ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin palkkatuloihin vaan listaamattomien yhtiöiden kautta voidaan tietyissä tapauksissa kierrättää myös pörssiyhtiöiden osinkoja.

On turhauttavaa, miten hallitus toisensa jälkeen on viitannut kintaalla asiantuntijoiden näkemyksille, ja jättänyt puuttumatta osinkoverojärjestelmän ongelmiin. Syykin on selvä: erittäin voimakas rikkaimpien veroetuja puolustava edunvalvonta. Huhtikuun alkuun ajoittuva kehysriihi on nykyhallituksen viimeinen mahdollisuus tarttua oman yritystukityöryhmänsä suosituksiin ja päättää osinkoverotuksen uudistamisesta.