Absurdi arvonnousuverokeskustelu

SAARA HIETANEN  

Arvonnousuverosta on käyty viimeisen viikon ajan aktiivista julkista debattia. Keskustelu sai alkunsa Helsingin Sanomien veropakolaisuutta ja arvonnousuveroa koskevasta jutusta. Sen jälkeen aihetta on puitu mm. Kauppalehdessä ja some-kanavilla.

Keskustelu aiheesta on todella tervetullutta. Valitettavasti siinä vaan keskitytään useimmiten veromalliin, jossa Suomessa kerrytetyistä arvonnousuista tulisi maksaa verot heti maastamuuttohetkellä. Tällaista mallia ei tiettävästi ole esittänyt kukaan eikä sitä voitaisi EU-oikeuskäytännön vuoksi edes toteuttaa. Välillä jää epäselväksi, ovatko keskustelijoiden tiedot veromallista puutteelliset vai onko kyse keskustelun tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. 

Mistä arvonnousuverossa siis on kyse? Arvonnousuvero on tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa Suomessa yrityksen perustanut henkilö myy yrityksensä muutettuaan ensin ulkomaille. Ilman arvonnousuveroa Suomi ei voi verottaa yritysmyynnistä muuton jälkeen realisoituvaa myyntivoittoa miltään osin, vaikka myyntivoiton synnyttävä yrityksen arvonnousu olisi kertynyt kokonaisuudessaan Suomessa asumisaikana. Arvonnousuverolla pyritään toisin sanoen turvaamaan Suomen verotusoikeutta rajat ylittävissä tilanteissa. Kyse on ennen kaikkea siitä, minkä maan tai maiden toimesta niin sanottuja luovutusvoittoja verotetaan. Arvonnousuvero on myös olennainen verojärjestelmän osa, jota ilman luovutusvoittovero ei toimi kunnolla. Ilman arvonnousuveroa luovutusvoittoveron voi halutessaan välttää muuttamalla väliaikaisesti ulkomaille sopivaan veroparatiisiin.

Verosyistä tehtävissä muutoissa ei ole kyse mistään teoreettisesta pikkujutusta. Selvitysten mukaan suuria omaisuuseriä omistavat muuttavat Suomesta muita useammin maihin, joissa omaisuuden luovutuksia ei veroteta. Helsingin Sanomien jutussa viitatun tutkimuksen mukaan Suomesta on vuosina 2007–2022 muuttanut pois 2,4 miljardin euron edestä pääomaa. Lähtijöiden joukossa on ollut 4 900 listaamattoman yrityksen omistajaa.

Arvonnousuvero toimisi käytännössä niin, että Suomesta pois muuttavan henkilön omaisuudelle laskettaisiin maastamuuttohetkellä käypä arvo, jonka perusteella määritettäisiin Suomessa asumisaikana kerrytetystä arvonnoususta perittävä vero. Veroa ei kuitenkaan tarvitsisi maksaa kuin tilanteissa, joissa omaisuus tosiasiallisesti myydään muutaman seuraavan vuoden aikana. Pelkkä ulkomaille muutto ei siis johtaisi veron perimiseen. Tämä on perusperiaate muissa EU-maissa laajasti käyttöönotetuissa arvonnousuveroissa, ja tällä tavoin vero oli tarkoitus toteuttaa myös Suomessa, kun sen käyttöönottoa vuonna 2022 suunniteltiin, vaikka Kauppalehti muuta väittääkin. (Suomen lakiehdotuksessa oli toki muita puutteita, mutta ne olisivat olleet helposti korjattavissa.)

Viimeisimpänä osaa arvonnousuverokeskusteluun otti Startup-yhteisö, joka sekin tuntui käsittäneen veron toimintaperiaatteen monella tapaa väärin. Suomalaisia kasvuyrityksiä edustavan Startup-yhteisön tiedotteesta saa kuvan, että arvonnousuvero tulisi maksettavaksi heti muuttohetkellä ja sen määrä perustuisi muuttohetken arvostukseen, vaikka yhtiön arvo myöhemmin laskisi tämän alle. Näistä jälkimmäinenkään ei pidä paikkansa: vuonna 2022 lausunnoilla olleessa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettiin, että veron määrä voitaisiin uudelleenlaskea tilanteissa, joissa osakkeiden arvo ei enää myyntihetkellä yllä muuttohetken arvoon.

Startup-yhteisö väittää arvonnousuveron haittojen nousevan suuriksi sen arvioituun verokertymään verrattuna. Tämä vertaus on sikäli heikko, että veromallin tavoite on paitsi varmistaa, että Suomi saa kerättyä sille kuuluvat verotuotot maastamuuttojen jälkeisissä myyntitilanteissa, myös ennaltaehkäistä puhtaasti veron välttämiseen tähtääviä muuttoja. Kun vero toimii ennaltaehkäisevästi, sen ei ole tarkoituskaan synnyttää verotuloja.

Startup-yhteisön pelot arvonnousuveroa kohtaan ovat sikäli ymmärrettäviä, että huonosti toteutettuna vero voisi johtaa kasvuyrittäjien kohdalla kohtuuttomiin tilanteisiin. Muiden EU-maiden mallia seuratessa näin ei kuitenkaan kävisi. Sen sijaan arvonnousuvero varmistaisi, että Suomi saa sille kuuluvan osuuden myöhemmin realisoituvista myyntivoittoveroista. Tämän luulisi istuvan hyvin varsin veromyönteisinä profiloituneiden startup-yrittäjien pirtaan.

Perusteettoman kritiikin sijaan Startup-yhteisö voisikin ottaa tavoitteekseen, että Suomessa otettaisiin käyttöön järkevä veromalli, jonka valmistelussa kuultaisiin laajasti startup-yrittäjien näkemyksiä. Tämä toisi tasapainoa startup-kentän lukuisille verotuksen keventämistä ja lykkäämistä koskeville vaatimuksille, joista osa (kuten työsuhdeoptioiden verotusmuutos) on jo edennyt valmisteluun.

Muiltakin keskustelijoilta toivoisimme faktapohjaisempaa keskustelua, jossa “tämä nyt vaan tuntuu rangaistukselta yrittäjille” -tyyppiset tuntemukset korvattaisiin rationaalisemmalla ja ratkaisukeskeisemmällä tulokulmalla. Muualla maailmalla arvonnousuvero ei tunnu saavan ollenkaan samanlaista yritysten rangaistusleimaa kuin Suomessa. Päinvastoin sen EU:n laajuista käyttöönottoa on ehdottanut jopa varsin yritysmyönteisenä pidetyn talousjärjestö OECD:n entinen verojohtaja.

Poliitikkojen tehtävä on säätää verolait sellaisiksi, että veropakolaisuuteen ei ole syytä, Antti Herlin sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Suomen nykyinen verojärjestelmä, jossa arvonnousuveroa tai muuta veropohjaa suojelevaa sääntelyä ei ole otettu käyttöön, kannustaa yritysomistajia muuttamaan maasta pois. Ongelmaan on pakko löytää ratkaisu.


Päivitys 10.8.2026: Finnwatchin otettua yhteyttä Kauppalehteen blogissa viitattuun juttuun tehtiin oikaisu. Nyt jutussa ei enää väitetä, että Suomeen kaavailtu arvonnousuvero olisi langennut maksettavaksi heti muuttovuonna.