Trump öykkäröi, muut nöyristelee – myös verotuksessa

SAARA HIETANEN 

Kansainvälisestä minimiyhteisöverosta sopiminen oli tämän vuosikymmenen merkittävin verosaavutus. Vain kaksi vuotta minimiveron käyttöönoton jälkeen veromallin toimivuuden kannalta keskeiset elementit heitettiin kuitenkin Yhdysvaltojen vaatimuksesta romukoppaan. Tällä viikolla hyväksytty niin kutsuttu side-by-side -diili johtaa käytännössä siihen, että jenkkiyritykset vapautuvat kansainväliseltä minimiverolta.

Myös Suomi oli mukana siunaamassa tätä kyseenalaista ratkaisua. Diili on ilman muuta epäreilu ja heikentää minimiverosäännösten tehoa. Samalla se tuo jenkkiyrityksille kilpailuetua muualla pääkonttoriaan pitävien yritysten kustannuksella. Ei ihme, ettei valtiovarainministeriö ole hirveästi pitänyt ääntä tämän viikon maanantaina julkistetusta diilistä. Myös suomalaiselta mediakentältä uusi sopimus näyttää menneen lähes kokonaan ohi.

Käydäänpä siis lyhyesti läpi, mistä minimiverossa ja nyt sovitussa side-by-side -vesityksessä on kyse.

Minimiveron käyttöönotosta sovittiin OECD:ssä vuonna 2021. Yhteensä 130 lainkäyttöaluetta – Yhdysvallat mukaan lukien – sitoutui yhteisessä julkilausumassa siihen, että kaikkiin kansainvälisten suuryritysten voittoihin tullaan jatkossa kohdistamaan vähintään 15 prosentin vero. Minimiveron tavoitteena oli laittaa stoppi kaikkialla maailmassa valtioiden verotuloja nakertaneelle maiden väliselle verokilpailulle ja veroparatiisitaloudelle.

Minimiveron keskeisimpiin periaatteisiin lukeutui se, että veroasteen tulee yltää yhdessä sovittuun tasoon jokaisessa suuryrityksen toimintamaassa. Tästä varmistumiseksi minimiverosäännöksiin sisällytettiin niin kutsutut IIR- ja UTPR-säännöt, jotka antavat yrityksen muille toimintamaille verotusoikeuden voittoihin, joiden verotus jäisi muuten yksittäisen konserniyhtiön sijaintimaassa liian matalaksi. 

Säännökset toimivat jotakuinkin seuraavasti. Jos suomalaiskonsernilla on tytäryhtiö maassa x, on tytäryhtiön voittojen ensisijainen verotusoikeus kyseisellä maalla. Mikäli tytäryhtiön sijaintimaa ei kuitenkaan verota yhtiön voittoja tai verottaa voittoja niin kevyesti, että tytäryhtiön veroaste jäisi alle sovitun minimitason, siirtyy verotusoikeus konsernin ylimmän emoyhtiön kotimaalle eli tässä tapauksessa Suomelle (nk. IIR-sääntö). Suomi siis perii konsernilta sen verran täydennysveroa, että tytäryhtiön veroaste nousee sovittuun 15 prosenttiin. Jos tilanne kuitenkin olisi se, ettei Suomikaan olisi ottanut minimiverosäännöksiä käyttöön, siirtyisi verotusoikeus konsernin muille toimintamaille eli konsernin muiden tytäryritysten sijaintivaltioille (nk. UTPR-sääntö). Yhdessä säännökset varmistavat, ettei konserni voi välttyä minimiverolta, jos sillä on toimintaa yhdessäkään minimiverosäännökset käyttöön ottaneessa maassa.

Maanantaina julkistettu side-by-side -diili kuitenkin vesittää edellä kuvatut periaatteet perusteellisesti vapauttamalla jenkkiyritykset kokonaan IIR- ja UTPR-säännöiltä. Muut maat eivät toisin sanoen saa kohdistaa jenkkiyrityksiin tai niiden ulkomaisiin tytäryhtiöihin omien rajojensa ulkopuolella minkäänlaisia veroja, vaikka voittojen verotus jäisi konserniyhtiön sijaintimaassa alle sovitun 15 prosentin rajan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jenkkiyhtiöt voivat jatkossakin saada merkittävää veroetua sijoittamalla toimintojaan veroparatiiseihin.

OECD:n julkaisemissa materiaaleissa ei puhuta yksinomaan jenkkiyrityksiin kohdistuvasta vapautuksesta, vaikka tosiasiallisesti maita, joille vapautus on myönnetty, on tasan yksi ja se on tietenkin Yhdysvallat. Sovitun säännön mukaan vapautusta voi hakea mikä tahansa maa, jonka kansallinen verolainsäädäntö johtaa siihen, että kyseisessä maassa pääkonttoriaan pitävien yritysten kotimaisia ja ulkomaisia voittoja verotetaan aina vähintään minimiveron tasoa vastaavasti. 

Erivapautus sellaisille maille, joiden kansallinen verolainsäädäntö tosiasiallisesti johtaa minimiverosäännösten kanssa samanlaiseen lopputulemaan, voisi olla ihan perusteltu. Yhdysvaltojen kohdalla näin ei kuitenkaan ole. 

OECD:n minimiverosäännökset edellyttävät, että konsernin veroaste yltää 15 prosenttiin jokaisessa yrityksen toimintamaassa. Yhdysvalloissa verolainsäädäntö takaa vain sen, että ulkomailla syntyneisiin voittoihin kohdistuu kokonaistasolla minimiveroa vastaavaksi katsottu veroaste. Jenkkien veromallissa veroparatiisiin kirjatuista voitoista ei siis tarvitse maksaa lainkaan täydennysveroa, jos korkeamman verotuksen maissa, kuten vaikka Saksassa, syntyneisiin voittoihin kohdistuva vero riittää nostamaan konsernin ulkomaisten voittojen keskimääräisen veroasteen riittävän korkeaksi. Kuten Yhdysvalloissa toimiva The FACT Coalition asian muotoilee, muut maat taipuivat painostukseen ja antoivat jenkkiyhtiöille luvan jatkaa verovälttelyä ja voitonsiirtoa myös tulevaisuudessa. 

Ulkomaisten tulojen erilaisen verokohtelun lisäksi on epäselvää, johtaako Yhdysvaltojen verojärjestelmä riittävään verotukseen myöskään jenkkiyhtiöiden kotimaisten tulojen kohdalla. Tämän toteutumista tosin pyrittiin OECD:ssä edesauttamaan muuttamalla myös verotukia koskeneita minimiverosäännöksiä. Muutos heikentää minimiveron tehoa entisestään.

Tosiasiassa diilin neuvotelleet maat olivat varmasti puun ja kuoren välissä, sillä Trump teki jo viime keväänä selväksi, että Yhdysvallat tulee rankaisemaan uusilla verotoimilla kaikkia niitä maita, jotka kohdistavat jenkkiyrityksiin “epäreiluja ulkomaisia veroja”. Pöydällä oli muun muassa kostoveroksi tituleerattu veromalli (Section 899), joka olisi kohdistunut ulkomaisten yritysten ja sijoittajien Yhdysvalloista saamiin tuottoihin. Veromalli vedettiin pois vasta, kun G7-maat lupasivat vapauttaa jenkkiyritykset minimiverolta. 

Tukalasta tilanteesta huolimatta muiden maiden nöyristely Trumpin edessä herättää kysymyksen siitä, mitä kaikkea Yhdysvalloilta ollaan valmiita sietämään ja onko se kovinkaan viisas strategia. Yhdysvaltojen epäreiluihin vaatimuksiin taipuminen antaa lähinnä sen viestin, että Trump voi jatkossakin rikkoa yhteisiä sopimuksia ja saada tahtonsa läpi mitä päättömämpien vaatimusten osalta. Öykkäröinti tuskin loppuu tähän.

Kuva: noamgalai / Shutterstock