Hallituksen linja piti, mutta eduskunta suhtautui Omnibus I -ehdotuksiin kriittisesti

Hallituksen omnibus-esitystä kannattava linja piti eduskunnassa, mutta valiokuntakäsittelyssä saatiin vahvistettua tiettyjä voimassaolevaa yritysvastuudirektiiviä turvaavia näkökohtia.

Seuraavassa koosteessa on käyty läpi eduskunnan eri valiokuntien näkemykset Omnibus I -esitykseen yritysvastuudirektiiviä koskien.

Talousvaliokunta

Talousvaliokunta asettui tukemaan komission Omnibus I -esityksen yleistä tavoitetta sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

Talousvaliokunta kuitenkin katsoi, että yritysvastuudirektiivin tulisi rakentua jatkossakin OECD:n kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan. Valiokunta tuki erikseen myös valtioneuvoston näkemystä siitä, että riskiperustaisuuteen tulisi löytää jatkovalmistelussa selkeyttävä ratkaisu ja direktiiviä täsmentää siltä osin.

Talousvaliokunta kannatti erikseen valtioneuvoston näkemystä siitä, että siviilioikeudellisen vastuun osalta tulisi turvata vahingonkorvausasian asianosaisille riittävät oikeussuojakeinot.

Valiokunnan mietinnössä nostetaan myös esiin komission ehdottaman sidosryhmien määritelmään tehtävän muutoksen ongelmat. Valiokunnan mukaan tiettyjen järjestöjen sulkeminen pois määrittelystä saattaisi jopa haastaa yritysvastuutavoitteiden toteutumista ja heikentää EU-sääntelyn uskottavuutta kansalaisyhteiskunnan suuntaan.

Osa oppositiosta (SDP, vasemmisto ja vihreät) jätti eriävän mielipiteen, jossa esitettiin että asian lopulta ratkaiseva suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston kantaan koskien yritysvastuudirektiiviä, eikä hyväksy komission esityksiä kestävyysraportointia ja yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten heikentämistä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti lähtökohtaisesti perusteltuna tavoitetta hallinnollisen taakan vähentämisestä yritysvastuudirektiivin yksinkertaistamisen myötä. Valiokunta kuitenkin korosti, että muutokset direktiivin sisältöön on pyrittävä tekemään niin, että sen päätarkoitus, yritysvastuutavoitteiden toteutuminen, ja vaikuttavuus säilyy.

Valiokunta piti tärkeänä, että uusi neuvoteltava sääntely muodostaa yhdessä jo hyväksyttyjen huolellisuusvelvoitteita koskevien säännösten kanssa mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden, ja toteaa yhdenmukaisen unionin tasoisen vastuullisuussääntelyn edistävän yritysten tasavertaista kilpailua ja Suomen kaltaisen pienen maan yritysten asemaa. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä ilmastonmuutoksen torjunnan toimien määrätietoista toteutusta yrityksissä, ja korostaa niiden merkitystä kilpailukyvylle.  

Valiokunta totesi, että huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden arviointifrekvenssin pidentäminen yhdestä viiteen vuoteen pienentää yrityksen taakkaa tilanteissa, joissa muutoksia ei ole tapahtunut. Muutos ei kuitenkaan poista sitä, että arviointi on tehtävä uudestaan aina merkittävän muutoksen jälkeen ja aina jos on aiheellista uskoa, että käytetyt keinot eivät ole riittäviä tai ilmaantuu uusia riskejä. 

Valiokunta piti tärkeänä, että yritysvastuudirektiivi rakentuu edelleen OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille omaksutun kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan. Valiokunnan mukaan tämä elementti on olennaista säilyttää sääntelyssä jatkossakin, sillä näin sääntely voidaan rakentaa yleisesti yrityksissä tunnettujen kansainvälisesti käytössä olevien vastuullisen liiketoiminnan periaatteiden varaan.  

Osa oppositiosta (SDP, vasemmisto ja vihreät) jätti eriävän mielipiteen, jossa esitettiin, että asian lopulta ratkaiseva suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston kantaan koskien yritysvastuudirektiiviä, eikä hyväksy komission esityksiä kestävyysraportointia ja yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten heikentämistä. 

Ympäristövaliokunta 

Ympäristövaliokunta kantoi huolta siitä, että jo vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuus saada kilpailuetua saattaa heiketä ehdotuksen johdosta, kun ne ovat jo linjanneet toimintatapojaan vapaaehtoisen kansainvälisen kehyksen ja voimassa olevan direktiivin mukaisiksi ja ehdotus helpottaa hitaammin toimineiden yritysten asemaa. Valiokunnan mukaan yleisemminkin tulisi välttää sääntelyn nopeaa muuttamista, jolloin yritysten on vaikea ennakoida tulevia vaatimuksia. Valiokunta totesi, että on tärkeää seurata muutosten vaikutuksia huolellisesti ja arvioida niiden käytännön toteutettavuutta, tarvetta ohjeistaa ja yhdenmukaistaa tulkintoja ja varmistua siitä, että sääntely tukee osaltaan käytännössä kestävän kasvun edellytyksiä. 

Valiokunta katsoi myös valtioneuvoston tavoin, että yritysvastuudirektiivin tulee rakentua edelleen OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille omaksutun kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan, jotta sääntely sopii yhteen yleisesti yrityksissä tunnettujen kansainvälisesti käytössä olevien vastuullisen liiketoiminnan periaatteiden kanssa.  

Valiokunta viittasi myös asiassa aikaisemmin antamaansa lausuntoon (YmVL 24/2022 vp—U 35/2022 vp) siitä, että suomalaisten suurten yritysten valmiudet huolellisuusvelvoitteiden toteuttamiseen on arvioitu hyviksi, mutta on selvää, että pk-yritysten toimintamahdollisuudet ovat käytännössä huomattavasti rajatummat vähäisempien resurssien vuoksi. Valiokunnan mukaan sääntelyn tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaimmin velvoitteilla, jotka ovat yritykselle selkeitä ja tarkkarajaisia ja siten myös ennakoitavia. Huomioon tulee ottaa myös arvio sääntelyn mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, kun se aiheuttaessaan kustannuksia kolmansien maiden yrityksille sääntelyn vaatimuksiin sopeutumisesta sisältää myös riskin tuotannon siirtämisestä valvomattomille tuotemarkkinoille. Valiokunnan mukaan sääntelyn tulisi johtaa siihen, että alihankintaketjussa olevat puutteet korjataan ja toiminta muuttuu kestävämmäksi sen sijaan, että vastuullinen yritys vain vaihtaa toimittajaa. 

Osa oppositiosta (SDP, vasemmisto ja vihreät) jätti eriävän mielipiteen, jossa esitettiin, että asian lopulta ratkaiseva suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston kantaan koskien yritysvastuudirektiiviä, eikä hyväksy komission esityksiä kestävyysraportointia ja yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten heikentämistä. 

Suuri valiokunta

Suuri valiokunta tuki edellä mainittujen erikoisvaliokuntien tavoin tavoitetta yritysten hallinnollisen taakan vähentämisestä yritysvastuudirektiivin yksinkertaistamisen myötä. Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta kuitenkin yhtyi valtioneuvoston kantaan siinä, että yritysvastuudirektiivin tulisi jatkossakin pohjautua OECD:n kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan, jotta EU-sääntely olisi mahdollisimman yhdenmukainen yrityksissä yleisesti tunnettujen kansainvälisessä käytössä olevien vastuullisen liiketoiminnan periaatteiden kanssa.

Suuri valiokunta piti talousvaliokunnan tavoin tärkeänä huolehtia raportointivelvollisuuksien yhteensovittamisesta muun EU-lainsäädännön kanssa, jotta tavoite raportointivelvotteiden vähentämisestä aidosti saavutettaisiin. 

Suuri valiokunta yhtyi ympäristövaliokunnan näkemykseen ja korostaa, että muutokset direktiivin sisältöön on pyrittävä tekemään niin, että sen päätarkoitus, yritysvastuutavoitteiden toteutuminen ja vaikuttavuus säilyy. Huomioon tulee ottaa myös arvio sääntelyn mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, kun se aiheuttaessaan kustannuksia kolmansien maiden yrityksille sääntelyn vaatimuksiin sopeutumisesta sisältää myös riskin tuotannon siirtymisestä valvomattomille tuotemarkkinoille. Sääntelyn tulisi johtaa siihen, että alihankintaketjussa olevat puutteet korjataan ja toiminta muuttuu kestävämmäksi sen sijaan, että vastuullinen yritys vain vaihtaa toimittajaa. 

Suuri valiokunta kantoi erikoisvaliokuntien tavoin huolta siitä, että vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuus saada kilpailuetua saattaa heiketä ehdotuksen johdosta, kun ne toimivat jo vapaaehtoisen kansainvälisen kehyksen ja voimassa olevan direktiivin mukaisesti, ja ehdotus helpottaa hitaammin toimineiden yritysten asemaa.  

Suuri valiokunta piti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin tärkeänä, että uusi neuvoteltava sääntely muodostaa yhdessä jo hyväksyttyjen huolellisuusvelvoitteita koskevien säännösten kanssa mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden, ja totesi yhdenmukaisen unionin tasoisen vastuullisuussääntelyn edistävän yritysten tasavertaista kilpailua ja Suomen kaltaisen pienen maan yritysten asemaa. Valtioneuvoston tavoin valiokunnat pitävät tärkeänä ilmastonmuutoksen torjunnan toimien määrätietoista toteutusta yrityksissä ja korostavat niiden merkitystä kilpailukyvylle.

Suuri valiokunta tuki valtioneuvoston näkemystä, että riskiperustaisuuteen tulisi löytää jatkokäsittelyssä selkeyttävä ratkaisu ja direktiiviä täsmentää siltä osin.

Suuri valiokunta kannatti talousvaliokunnan tavoin valtioneuvoston näkemystä siitä, että siviilioikeudellisen vastuun osalta tulisi turvata vahingonkorvausasian asianosaisille riittävät oikeussuojakeinot.  

Suuri valiokunta katsoi talousvaliokunnan tavoin, että tiettyjen järjestöjen sulkeminen pois määrittelystä saattaisi jopa haastaa yritysvastuutavoitteiden toteutumista ja heikentää EU-sääntelyn uskottavuutta kansalaisyhteiskunnan suuntaan. 

Osa oppositiosta (SDP, vasemmisto ja vihreät) jätti eriävän mielipiteen, jossa esitettiin, että valtioneuvosto ei hyväksy komission esityksiä kestävyysraportointia ja yritysvastuuta koskevien vaatimusten heikentämisestä. 

Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta