Suuryritysten raportointi paljastaa puutteet yhtiöiden ihmisoikeustyössä

Finnwatchin tänään julkaistu raportti analysoi Suomen kymmenen suurimman yhtiön uusia kestävyysraportteja. Yhtiöiden prosessit ihmisoikeusriskien hallitsemiseksi ovat puutteellisia, ihmisoikeustyöltä puuttuvat uskottavat tavoitteet eikä johtoa palkita ihmisoikeusriskeihin vastaamisesta. 

– Vuosia on ihmetelty, miksi yritysten vastuullisuustyö alihankintaketjuissa ei aina tuota tuloksia. Uudet kestävyysraportit valottavat syitä tähän. Ihmisoikeusongelmien juurisyitä ei tunnisteta, vaikutusten kohteena olevia sidosryhmiä ei kuulla eikä johtoa palkita asioiden kuntoon laittamisesta, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti luettelee. 

Finnwatchin selvityksessä arvioitiin sitä, miten hyvin suomalaiset suuryritykset täyttävät EU:n uudet ihmisoikeusraportointia koskevat vaatimukset. Lisäksi arvioitiin raportoinnin sisältöä ja sen laatua.

Raportoinnin muodollisia vaatimuksia eri osa-alueilla noudatti parhaiten Stora Enso. Nokian raportoinnissa taas oli runsaasti muodollisia puutteita, mutta sen antamat tiedot yhtiön ihmisoikeusvaikutuksista sekä niihin liittyvistä toimista ja tavoitteista muodostivat loogisen kokonaisuuden. Tämä oli tarkasteltujen yritysten joukossa harvinaista.

– Yritysten raportoimat ihmisoikeuksia koskevat olennaiset vaikutukset, toimet ja tavoitteet eivät läheskään aina muodosta johdonmukaista kokonaisuutta. Kaikenlaista ihmisoikeuksiin liittyvää työtä tehdään, mutta jää epäselväksi miksi ja mitä sillä tavoitellaan, Kultalahti toteaa. 

Finnwatchin selvityksen aineistona olivat yritysten uudet CSR-direktiivin mukaiset kestävyysraportit, joita suuryritykset ovat julkaisseet vuosina 2025 ja 2026.

Direktiiviin pohjautuva yrityksille pakollinen raportointikehikko on kattava, mutta se jättää yrityksille paljon omaa harkinnanvaraa. Yritysten tulee esimerkiksi raportoida vain itse olennaiseksi katsomistaan asioista. 

Finnwatchin selvitys osoittaa, että yritysten tekemät olennaisuusanalyysit ovat kirjavia ja usein huonosti perusteltuja. Yritysten raportoimista tiedoista herää usein kysymys, menevätkö yritykset sieltä, missä aita on matalin, ja jättävät raportoimatta asioista, joista olisi pitänyt raportoida.

– Suurin osa tarkastelemistamme finanssialan yrityksistä ei pidä arvoketjun työntekijöitä tai vaikutusten kohteena olevia yhteisöjä itselleen olennaisina asioina. Ei, vaikka kukin näistä yhtiöistä hallinnoi miljardien eurojen sijoitussalkkuja ympäri maailmaa, Kultalahti antaa esimerkin. 

Silloinkin kun yritykset olivat tunnistaneet tiettyjä ihmisoikeusaiheita itselleen olennaiseksi, raportoinnissa oli usein puutteita. Haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia ei yleensä ole kuvattu konkreettisesti ja riittävän yksityiskohtaisella tasolla. Kun vaikutuksista raportointi on epämääräistä, on niiden hallitsemiseksi tarkoitettujen toimien asianmukaisuutta vaikea hahmottaa. 

Finnwatch kritisoi myös puutteita ihmisoikeustoimia koskevissa tavoitteissa. Monelta yritykseltä puuttuvat haitallisten ihmisoikeusvaikutusten hallintaan liittyvät tavoitteet kokonaan. Yritykset eivät myöskään anna tietoa toimiensa odotetuista tuloksista.  

– Raporteista selviää myös, että vaikutusten kohteena olevia sidosryhmiä ei kuulla toimia suunniteltaessa tai niiden tehokkuutta seurattaessa. Se on iso ongelma, Kultalahti sanoo.

Finnwatch peräänkuuluttaa raportointiin myös lisää laatua ja sidosryhmille merkityksellisten, riittävän konkreettisten ja yksityiskohtaisten tietojen tarjoamista. 

– Moni tarkastelluista yrityksistä täyttää raporttien datapisteitä tyhjällä hölynpölyllä ja vakiomuotoisilla teksteillä. Näistä saa rastin ruutuun raportointivaatimusten täyttämisessä, mutta ne eivät hyödytä yritystä ihmisoikeustyön johtamisessa eivätkä ne palvele sidosryhmiä, Kultalahti sanoo.

Tutustu raporttiin Uusia näkymiä vastuullisuuteen – Suomen suurimpien yritysten ihmisoikeuksia koskevat tiedot ensimmäisissä CSRD-raporteissa (PDF) 

Kuva: Ulriika Vartiala