Valitse kieli
Päivitys 14.8. Valtiovarainministeriön viralliset luvut on nyt julkistettu. Toisin kuin HS uutisoi eilen, Finnfund saa 100 miljoonan euron pääomituksen. Tämä on 60 miljoonaa enemmän kuin mitä se on pyytänyt. Lisäksi budjetissa on varattu 40 miljoonaa euroa lainarahaa ohjattavaksi rahoituslaitoksiin ja rahastoihin.
TIEDOTE 13.8.2015
Valtavat kehitysyhteistyöleikkaukset eivät koske kaikkia – Finnfund saa 90 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä se on pyytänyt
Valtiovarainministeriön virkamies on kertonut tänään iltapäivällä Helsingin Sanomille, että kehitysyhteistyövaroista leikataan 200 miljoonaa ja lisäksi varoja siirretään 130 miljoonaa yritysten kehitysmaahankkeisiin sijoittavan Finnfundin pääomittamiseen. Finnfund on pyytänyt päättäjiltä keväällä 2015 40 miljoonan euron pääomakorotusta.
– Leikkaukset ja varainsiirrot osuvat rajusti suomalaisiin kansalaisjärjestöihin. Järjestöjen työstä leikataan 49 miljoonaa ja Finnfundille annetaan 90 miljoonaa enemmän kuin mitä se on pyytänyt. Päätös on käsittämätön, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt varautuvat arviolta yli 100 henkilön irtisanomiseen. Leikkaukset on tehty ilman siirtymäaikaa eivätkä ne perustu evaluointeihin. Evaluoinnit on tarkoitus tehdä jälkikäteen.
Ministeri Toivakka on perustellut kansalaisjärjestöjen rahoitukseen kohdistuvia 43 prosentin äkillisiä leikkauksia Suomen taloudellisen tilanteen sanelemalla pakolla.
– Finnfundin pääomakorotuksen valossa on selvää, ettei järjestöjen toiminnan hallitsemattomassa alasajossa ole kyse rahasta vaan ideologisesta valinnasta.
Finnfundin pääomakorotusta on perusteltu tilastointikikkailulla: hallitusohjelman mukaan pääomakorotusta ei finanssisijoituksena laskettaisi menoksi kansantalouden tilinpidossa. Finnwatch muistuttaa, että Tilastokeskus päättää kansantalouden tilastoinnista itse eikä ole poliittisen ohjailun piirissä. Jotta pääomakorotus voitaisiin tilastoida finanssisijoitukseksi sen tulisi olla markkinaehtoinen ja tuottaa valtiolle tuloja. Finnfundin toiminnan tarkoituksena ei ole tuottaa omistajilleen voittoa eikä se jaa osinkoja.
Toivakka on kertonut Suomen kehitysyhteistyövaroilla edistettävän entistä enemmän vastuullisten yritysten toimintaan kehitysmaissa. Samalla ulkoministeriö on ilmoittanut lopettavansa yritysvastuujärjestö Finnwatchin laatiman uuden kehitysyhteistyöhankehakemuksen käsittelyn taloudelliseen tilanteeseen vedoten. Hankkeen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisyritysten vastuullisuutta Intiassa.
Myös Finnwatchin kotimaassa tapahtuvaa yritysvastuututkimusta rahoittava ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuki on jäädytetty.
– Vaadimme ministeri Toivakkaa, budjettiriihtä ja viime kädessä eduskuntaa kohtuullistamaan rahasiirrot järjestöiltä yrityksille, Vartiala sanoo.
Lisätiedot
Sonja Vartiala
toiminnajohtaja
Finnwatch ry
044-5687465
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Finnwatch
Kymmenet järjestöt vaativat Thaimaata lopettamaan tutkijoiden ja ihmisoikeuspuolustajien häirinnän. Vaatimus liittyy 20. heinäkuuta pidettävään tutkija Andy Hallin viimeiseen esikäsittelyyn Natural Fruitin nostamassa kunnianloukkausta ja tietokonerikosta käsittelevässä oikeusjutussa.
Järjestöt esittävät vakavan huolensa myös siitä, että Thaimaan valtion yleinen syyttäjä on viemässä uudelleen käsittelyyn tuomioistuimen jo vuonna 2014 hylkäämän ensimmäisen Hallia vastaan nostetun oikeusjutun.
– Yleisen syyttäjän valitukseen jo hylätystä oikeusjutusta ei ole mitään perusteita. Thaimaa jatkaa aktiivista ihmisoikeuspuolustajan häirintää tuomioistuimen ratkaisusta huolimatta ja vastoin sen kansainvälisiä sananvapautta koskevia sitoumuksia, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Natural Fruit on nostanut useampia rikos- ja siviilioikeuskanteita Hallia vastaan helmikuun 2013 jälkeen. Kanteet ovat seurausta Finnwatchin vuonna 2013 julkaistusta raportista Halvalla on hintansa, joka toi esiin epäilyjä vakavista ihmisoikeusloukkauksista Natural Fruitin ananasmehutehtaalla. Natural Fruit kieltäytyi kommentoimasta löydöksiä ennen raportin julkaisua.
Finnwatchin julkaisemat ja Hallin keräämät työntekijähaastattelut tehtaan työoloista on sittemmin vahvistettu useissa muissa raporteissa, muun muassa Thaimaan työministeriön omassa puutteellisesti toteutetussa selvityksessä. Löydökset on vahvistettu myös oikeudessa kuultujen Natural Fruit -tehtaan työntekijöiden toimesta. Ketään ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu vastuuseen laittomuuksista.
– Thaimaan on osoitettava ettei se katso työntekijöiden hyväksikäyttöä läpi sormien. Andy Hallin häirinnän sijaan vaadimme Thaimaan hallitusta nostamaan oikeusjutun Natural Fruitia vastaan työelämän oikeuksien loukkauksista, sanoo Vartiala.
Kaiken kaikkiaan Andy Hallia vastaan on nostettu neljä erillistä oikeusjuttua. Maanantaisen käsittelyn päätteeksi selviää, hyväksyykö tuomioistuin jutun käsiteltäväkseen ja nostetaanko Andy Hallia vastaan syyte. Jos syyte nostetaan, Andy Hall pidätetään takuukäsittelyn ajaksi. Mikäli hänet aikanaan tuomitaan, hän voi saada jopa seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.
Kansainvälisen vetoomuksen allekirjoittaneet järjestöt kiinnittävät huomiota myös Natural Fruitin rooliin Thaimaan ananasteollisuudessa ja varoittavat ananasyritysten asiakkaita. Natural Fruitin johtaja edustaa Thaimaan toista ananasteollisuuden etujärjestöä Thai Pineapple Industry Associationia TPIA:ta.
– Natural Fruitin asema Thaimaan ananasteollisuuden johdossa on erittäin huolestuttavaa ja TPIA:n jäsenyritykset ovat osoittaneet välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksia ja sananvapautta kohtaan. Tämä lähettää vakavan viestin kaikille TPIA:n jäsenyritysten asiakkaille ja näiden valmistamia ananastuotteita ostaville kuluttajille, sanoo Vartiala.
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
044 5687465
Kansainvälisten järjestöjen yhteinen kannanotto on luettavissa täällä ››
Kansainvälisten järjestöjen avoin kirje Thaimaan pääministerille Prayut Chan-o-chanille on luettavissa täällä ››
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Flickr Creative Commons/Greenpeace Finland
Öljy-yhtiö Shell on aloittamassa öljynporaukset arktisilla alueilla tänä kesänä. Suomalaisen valtio-omisteisen Arctia Shippingin jäänmurtajat ovat merkittävässä roolissa avustamassa porauksia.
Useat kansainväliset kansalaisjärjestöt ja tiedeyhteisöt ovat varoittaneet arktisten öljynporausten riskeistä jo usean vuoden ajan. Muun muassa kansainvälinen energiajärjestö IEA on todennut, että arktiseen öljyporaukseen liittyy vakavia ympäristöriskejä.
Sen lisäksi, että öljyporauksista aiheutuvan ympäristökatastrofin uhka arktisilla alueilla on huomattava, uudet öljyporaukset kiihdyttävät entisestään ilmastonmuutosta. On arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa jo tunnetuista fossiilivaroista täytyisi jättää käyttämättä, jotta ilmaston lämpeneminen rajoittuisi kahteen asteeseen.
Valtioyhtiö Arctia Shipping solmi keväällä 2015 kaksivuotisen sopimuksen Shellin kanssa. Sopimuksen myötä suomalaisjäänmurtaja toimii Shellin tukialuksena sekä avustaa seismisissä tutkimusoperaatioissa arktisilla alueilla.
– Arktisessa öljynporauksissa avustaminen on lyhytnäköistä ja vastuutonta toimintaa Suomen valtion omistamalta yhtiöltä. Nyt toimitaan vastoin hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan toiminnassa arktisella alueella tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen reunaehdot, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatch osallistuu arktista öljynporausta vastustavaan Pelasta Arktis – meidän murtajat irti ilmastotuhosta! -mielenosoitukseen 3.7. Helsingissä.
Arktista öljynporausta ja suomalaisten alusten osallistumista porauksiin vastustavan mielenosoituksen järjestää Greenpeace Suomi, 350 Suomi, Ilmastovanhemmat, Suoma Sámi Nuorat, Helsingin Yliopiston ylioppilaskunta (HYY), Maan ystävät , Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto.
Lisätietoa mielenosoituksesta löydät täältä >>
Lisätietoa arktisista porauksista löydät muun muassa Greenpeace Suomen sivuilta täältä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Steve Evans, Flickr creative commons
Euroopan parlamentti äänesti toukokuun lopussa sitovan yritysvastuusääntelyn puolesta. Jos parlamentin esitys menee läpi, yritykset, jotka tuovat EU:n markkinoille konfliktimineraaleja sisältäviä tuotteita joutuvat jatkossa selvittämään alihankintaketjunsa ihmisoikeusvaikutuksia. Parlamentin ehdotus on tärkeä askel kohti laajempaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta, jonka puolesta Finnwatch ja useat muut järjestöt ovat kampanjoineet jo vuosia.
Vaikka parlamentin äänestyksessä voittanut ehdotus sitovasta sääntelystä on lupaava askel eteenpäin, se voidaan vielä vesittää jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa sekä komission, neuvoston ja parlamentin välisissä niin sanotuissa trilogineuvotteluissa. Suomi kuuluu maihin, jotka vastustavat parlamentin ehdotusta sitovasta sääntelystä.
Finnwatch on koonnut alle kysymyksiä ja vastauksia nyt käsittelyssä olevasta konfliktimineraaleja koskevasta sääntelystä.
Miksi konfliktimineeraaleilla käytävään kauppaan tulee kiinnittää huomiota?
Keski-Afrikan tasavallassa, Kolumbiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja lukuisissa muissa maissa mineraalikauppa on rahoittanut aseellisia konflikteja. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa turvallisuustilanne on edelleen katastrofaalinen, eikä valtio pysty tarjoamaan siviileille juuri minkäänlaista turvaa. Kansainvälisten järjestöjen mukaan Kongon siviilit joutuvat kärsimään aseellisten ryhmien terrorista: pahoinpitelyistä, raiskauksista, kidnappauksista ja tapoista. Väkivalta on ajanut lähes 3 miljoonaa ihmistä kodeistaan. Yksi keskeinen Kongon aseellisia ryhmittymiä rahoittava tekijä on kansainvälinen mineraalikauppa: aseelliset ryhmät pitävät hallussaan isoa osaa alueen kaivoksista.
Puuttumalla konfliktia ruokkivaan luonnonvarabisnekseen, voidaan osaltaan puuttua Kongon demokraattisessa tasavallassa ja muilla konfliktialueilla jatkuvaan väkivaltaan.
Mitä mineraaleja EU:ssa käsiteltävä aloite koskee?
Aloite koskee tinaa, tantaalia, volframia ja kultaa (ns. 3TG-mineraalit), joita kaikkia tuodaan merkittäviä määriä EU:n alueelle. 3TG-mineraaleja käytetään esimerkiksi kännyköiden, kannettavien tietokoneiden ja autojen valmistukseen. Maailmanlaajuisesti näiden neljän mineraalin kaupan arvo oli yli 120 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli vuonna 2013 noin 16 prosenttia.
Missä vaiheessa konfliktimineraaleja koskevan ehdotuksen käsittely on EU:ssa?
Komissio jätti oman ehdotuksensa konfliktimineraaleja koskevasta aloitteesta maaliskuussa 2014. Parlamentti käsitteli komission ehdotusta vuoden 2015 alussa ja äänesti omista muutosehdotuksistaan toukokuussa 2015. Parlamentti käsitteli omat muutosehdotuksensa ennen kuin jäsenmaista koostuva neuvosto oli muodostanut yhteisen kantansa asiaan. Parhaillaan neuvostoon kuuluvat jäsenmaat keskustelevat komission ehdotuksesta parlamentin ehdotuksen valossa. Kun neuvosto on muodostanut oman kantansa, siirrytään komission, neuvoston ja parlamentin välisiin niin sanottuihin trilogineuvotteluihin.
Koska sekä komissio että parlamentti ovat jo antaneet omat ehdotuksensa on jäsenmailla nyt keskeinen rooli mahdollisimman kunnianhimoisen aloitteen aikaan saamiseksi. Jäsenmaat voivat tehdä tämän asettumalla parlamentin jo hyväksymien muutosesitysten taakse.
Vastoin kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen suosituksia, Suomi on asettumassa kannattamaan komission alkuperäistä vapaaehtoisia toimia korostavaa ehdotusta. Eduskunnalle kesäkuussa 2014 käsiteltäväksi jätetyn U-kirjeen mukaan “Valtioneuvosto pitää vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää perusteltuna lähestymistapana”. Neuvotteluista vastaavan ulkoministeriön mukaan Suomen virallinen kanta ei ole muuttunut parlamentin äänestyksen jälkeen. Ulkoministeriössä asia kuuluu kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakan tontille.
Miksi komission alkuperäinen ehdotus, jota Suomi kannattaa, on heikko?
Komission alkuperäinen viime vuoden toukokuussa annettu ehdotus perustui vapaaehtoisuuteen. Tämä tarkoittaa, että Euroopan unionin markkinoilla toimivat yritykset saisivat valita huomioivatko ne ihmisoikeudet mineraalihankinnoissaan vai eivät. Komission ehdotus koskee myös vain niitä yrityksiä, jotka tuovat suoraan mineraaleja Euroopan markkinoille ja olisi jättänyt ulkopuolelle ne lukuisat yritykset, jotka markkinoivat valmiita, 3TG-mineraaleja sisältäviä tuotteita. Komission vapaaehtoisuuteen perustuva ehdotus ei tuo mitään lisää nykyiseen tilanteeseen.
Finnwatch ja Kepa vastustivat vuoden 2014 keväällä ulkoministeriölle annetussa lausunnossaan komission vapaaehtoisuuteen perustuvaa aloitetta ja vaativat sitovaa huolellisuusvelvoitetta ja raportointia konfliktimineraaleista.
Miksi ongelmaa ei voitaisi ratkaista vapaaehtoisuuden kautta?
Ongelman vapaaehtoinen ratkaisu on ollut yrityksille mahdollista tähänkin asti eivätkä vapaaehtoiset toimet ole tuoneet parannusta ongelmaan. Komission oman kauppakysymyksiä käsittelevän pääosaston (DG Trade) tekemän selvityksen mukaan 93% konfliktimineraalikauppaan osallistuvista EU:ssa toimivista yrityksistä ei käsittele konfliktimineraaleja linjauksissaan tai vuosiraporteissaan. Komission kuulemiseen vastanneista elektroniikkayrityksistä yli puolet kertoi, etteivät ne noudata vapaaehtoista ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta toiminnassaan.
Vapaaehtoisen aloitteen hyväksyminen ei toisi mitään uutta jo olemassa olevaan keskusteluun, sillä EU:n jäsenmaat ovat jo hyväksyneet OECD:n kehittämän vapaaehtoiseen ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen. Vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa on ongelmallinen, sillä valtioilla on YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden nojalla vastuu suojella ihmisoikeuksia. Komission ehdotus sysäisi vastuun ihmisoikeusloukkausten torjumisesta yksittäisille kuluttajille.
USA:n markkinoilla vaaditaan jo vastaavaa huolellisuusvelvoitetta (osana ns. Dodd-Frank -lakipakettia) ja noin 17 % eurooppalaisista yrityksistä joutuu jo nyt raportoimaan konfliktimineraaleihin liittyvästä huolellisuusvelvoitteesta toimiessaan Yhdysvaltojen markkinoilla. EU-sääntelyn puuttuessa vastuuttomasti toimivat yritykset saavat epäreilun kilpailuedun niistä yrityksistä, jotka jo tekevät lakisääteisiä ihmisoikeusriskien arviointeja.
Miksi parlamentin uusi ehdotus, jota Suomi ei kannata, on parempi kuin komission alkuperäinen ehdotus?
Parlamentin uusi ehdotus ei perustu vapaaehtoisuuteen vaan asettaisi yrityksille pakollisen huolellisuusvelvoitteen identifioida, vähentää ja raportoida konfliktimineraaleihin liittyvistä ihmisoikeusriskeistä niiden alihankintaketjuissa. Parlamentin ehdotus ei myöskään keskity vain mineraaleja maahantuoviin yrityksiin vaan kaikkiin yrityksiin, jotka tuovat unionin alueelle konfliktimineraaleja sisältäviä tuotteita. Arvoketjun eri vaiheissa oleville yrityksille asetetaan parlamentin ehdotuksessa erilaisia vaatimuksia. Parlamentti ottaa huomioon myös pk-yritysten haasteet alihankintaketjun valvonnassa.
Miten parlamentin ehdotusta tulisi parantaa entisestään?
Parlamentin ehdotuksessa teollisuuden omat jo olemassa olevat mineraalien sertifiointiin ja jäljitettävyyteen liittyvät aloitteet hyväksytään sellaisenaan ja niiden voidaan katsoa täyttävän nyt esitetyt huolellisuusvelvoitevaatimukset. Teollisuuden omat aloitteet voivat olla hyviä työkaluja huolellisuusvelvoitteen täyttämiseksi mutta ne eivät voi korvata jo YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa periaatteissakin määriteltyä yritysten omaa huolellisuus- ja raportointivelvoitetta. Nykyisissä teollisuuden omissa aloitteissa on myös puutteita eivätkä ne aina toimi keskeisimmillä riskialueilla.
Vetääkö sitova sääntely yritykset Kongon demokraattisesta tasavallasta ja muilta konfliktialueilta ja ajaa ihmiset entistä syvempään köyhyyteen?
Sitovaa sääntelyä vastustavien keskeinen argumentti on yllättäen ihmisoikeusperusteinen. Sääntely aiheuttaisi näiden tahojen mukaan yritysten vetäytymisen konfliktialueilta. Argumentti on outo, sillä vapaaehtoisuuteen perustuva esitys ei puutu tähän ongelmaan – ellei sitten oleteta yritysten jatkavan toimintaansa konfliktialueilla entiseen tapaan mitään muuttamatta.
Parlamentin esitys sitovasta sääntelystä ei kehota yrityksiä boikotoimaan konfliktialueita vaan vaatii ihmisoikeusriskien arviointia, toimenpiteitä riskien vähentämiseksi sekä raportointia toimenpiteistä.
Konfliktia ruokkivien rahavirtojen katkaiseminen on tärkein tapa tukea esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan rauhanprosessia. Samalla voidaan tukea myös “puhtaan” kaivosteollisuuden toimintaa Kongossa. Merkittävä osa Kongon nykyisestä mineraalikaivuusta tapahtuu teettämällä pakkotyötä ja käyttämällä hyväksi lapsityövoimaa. Näiden työpaikkojen suojelu ei ole perusteltu argumentti sitovan sääntelyn vastustamisessa.
Kuka puoltaa sitovaa konfliktimineraaleja koskevaa huolellisuusvelvoitesääntelyä? Kuka sitä vastustaa?
Yhdysvaltojen vastaavaa Dodd-Frank -lainsäädäntöä tukivat niin Kongon hallitus, kirkko kuin kansalaisjärjestöt. Euroopan unionissa nyt käsiteltävää sitovaa aloitetta tukevat muun muassa tutkijat, sijoittajat sekä kansalaisjärjestöt kuten ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ja mineraalikaupan ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut Global Witness. Kongon demokraattisessa tasavallassa on voimassa laki, joka edellyttää mineraalikauppaa käyviä yrityksiä noudattamaan OECD:n huolellisuusvelvoitestandardia.
Sitovaa sääntelyä vastustavat yritykset ja yritysten etujärjestöt.
Mitä Suomen tulee tehdä?
– Suomen tulee tulevissa jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa puoltaa parlamentin ehdotusta ja vaatia sitovaa huolellisuus- ja raportointivelvoitetta 3TG-mineraaleja Euroopan markkinoille tuoville arvoketjun eri osiin kuuluville yrityksille.
– Suomen tulee entisestään pyrkiä parantamaan parlamentin esitystä ja varmistaa, että teollisuuden omia jo olemassa olevia aloitteita ei sellaisenaan hyväksytä korvaamaan yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia (kohta Amendment 9, Proposal for a regulation, Recital 11b (new).
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Useita Suomessa myytäviä lastenkirjoja painetaan Kiinassa. Kuva: Finnwatch
Finnwatchin joulukuussa 2014 julkaistu Kirjoja Kiinasta -raportti sai aikaan kiivaan julkisen keskustelun painoteollisuuden vastuullisuudesta. Lastenkirjoja Suomen markkinoille painavan Hung Hing Heshanin tehtaalta löydettiin elämiseen riittämättömiä palkkoja ja valtavia määriä ylitöitä. Raportti paljasti myös suuria puutteita suomalaisten kustantamoiden valmiuksissa valvoa esimerkiksi työelämän oikeuksien toteutumista hankintaketjuissaan – monelta puuttui toiminnan vastuullisuutta ohjaava säännöstö kokonaan.
Suomen Kustannusyhdistys ryhtyi toimeen raportin julkaisun jälkeen ja on tällä viikolla julkistanut kustannusalan yritysvastuusuosituksen riskimaissa tehtäville painotuotteille.
– Ohjeisto on kunnianhimoinen ja siinä vaaditaan muun muassa avoimuutta alihankintaketjusta, elämiseen riittävää palkkaa ja etukäteen tehtäviä ihmisoikeusriskien arviointeja, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Suomen Kustannusyhdistys konsultoi Finnwatchia periaatteita laadittaessa.
Kustannusyhdistyksen tuoreita yritysvastuuohjeistoja aletaan viedä käytäntöön jo tänään Helsingissä järjestettävässä pyöreän pöydän keskustelussa, johon osallistuvat Suomen kustannusyhdistys, suomalaisia kustantamoita, Finnwatch ja kiinalainen painokonserni Hung Hingin.
– Kustannusyhdistyksen laatima suositus on ensimmäinen askel. Seuraavaksi kustantamoiden tulee sitoutua sen uskottavaan toimeenpanemiseen. Jatkamme asian seuraamista Finnwatchissa, Vartiala sanoo.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
