Valitse kieli
Yritysvastuujärjestö CORE Coalitionin vasta julkaistun tutkimusraportin mukaan suuryrityksisten tuotantoketjuissa on riskejä, joita ne eivät kerro tai edes tunnista.
Ison-Britanniassa vuonna 2015 voimaan tulleen lain mukaan (UK Modern Slavery Act) kaikkien yritysten, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 36 miljoonaa puntaa, tulee julkaista orjuutta ja ihmiskauppaa koskeva tiedoksianto, jossa ne selvittävät miten ne ehkäisevät näitä ihmisoikeusloukkauksia toiminnassaan.
CORE:n raportti tutki yhteensä 50 yrityksen tiedoksiantoja. Puolet näistä yrityksistä hankki raaka-aineita, joiden yhteydessä tiedetään esiintyvän työriistoa. Tällaisia riskisektoreita ovat esimerkiksi kaakaon tuotanto Länsi-Afrikassa, mica-kiilteen tuotanto Intiassa, palmuöljytuotanto Indonesiassa ja teen tuotanto Intian Assamissa. Toiset 25 tutkittua yritystä toimivat aloilla, joilla tiedetään olevan riski nykyajan orjuuden esiintymiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi vaate- ja kenkäteollisuus, hotellit, rakennusala sekä palveluiden ulkoistaminen.
Ison-Britannian sisäministeriön kehoituksesta huolimatta useat yritykset eivät raportoi edellä mainituista riskeistä tai loukkauksista, joita tiedetään esiintyvän niiden toiminnassa tai tuotantoketjuissa. Raportissa käsitellyistä 50 yrityksestä lähes kaksi kolmasosaa ei tiedoksiannoissaan viittaa lainkaan tuotantoketjuilleen tai toiminta-aloilleen tyypillisiin orjuuden ja ihmiskaupan riskeihin.
Raportti nostaa esiin useita huolestuttavia esimerkkejä.
Kosmetiikkayritykset L'Oréal, Revlon, Boots ja Estée Lauder eivät omissa Britannian lain edellyttämissä tiedoksiannoissaan mainitse lapsityövoimaa mica-kiilteen tuotantoketjuissa. Mica-kiillettä käytetään tuomaan hohtoa meikkeihin. Neljäsosa maailman micasta tulee Koillis-Intiasta, jossa n. 20 000 lapsen arvioidaan työskentelevän sadoissa mica-kaivoksissa.
Suklaayritykset Hershey, Ferrero ja Lindt & Sprüngli eivät käsittele kaakaontuotantoketjujaan, vaikka ilmoittavat muualla julkisesti tuottavansa kaakaota Länsi-Afrikassa, jossa lapsi- ja pakkotyövoiman hyväksikäyttö on kaakaontuotannon laaja ongelma.
Koruyritykset Cartier, Goldsmiths, Pandora, Tiffany ja Signet eivät käsittele lainkaan kullankaivuuseen liittyviä orjuuden ja ihmiskaupan riskejä. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että lähes miljoona lasta työskentelee kaivoksissa ympäri maailman.
Koillis-Intian Assamissa tuotettava tee on olennainen osa English Breakfast -teesekoitusta. Erittäin alhaiset palkat ovat osatekijä alueen teetiloilla tapahtuvaan ihmiskauppaan, mutta vain yksi teeyritys (Bettys and Taylors) mainitsee Assamiin liittyvät riskit tiedoksiannossaan.
Raportin julkaisuun mennessä tutkijat eivät löytäneet tiedoksiantoja Airbnb:ltä, Foot Lockerilta, Fortnum & Masonilta tai Diorilta. Myöskään Cadbury-suklaamerkin omistaja Mondelez ei ole julkaissut erillistä tiedoksiantoa. Suomessa Mondelez tunnetaan paremmin muun muassa Marabou-suklaasta.
Osa yrityksistä saa CORE-järjestöltä kuitenkin myös kiitosta.
Esimerkiksi suklaajätti Mars myöntää, että sen kaakaontuotantoketjussa voi esiintyä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyötä. Myös Nestlé raportoi kattavasti 11 pääasiallisesta ihmisoikeusriskistä tuotannostaan. Rakennusalalla osa yrityksistä on myöntänyt liiketoiminnassaan esiintyvän orjuuteen liittyviä riskejä.
Britannian orjuuden poistamiseen tähtäävä Modern Slavery Act -laki on hyvä askel eteenpäin, ja se on onnistunut tuomaan esiin yritysten ihmisoikeusriskien arviointiin liittyviä heikkouksia. Suomessakin vastaavan kaltaista lainsäädäntöä on jo saatu voimaan, kun kirjanpitolakia muutettiin joulukuussa 2016. Lakimuutoksella toimeenpantiin EU:n ei-taloudellista raportointia koskeva direktiivi, joka edellyttää suuryrityksiltä jatkossa julkista yritysvastuuraportointia muun muassa ihmisoikeusriskeistä.
Seuraava askel sitovan sääntelyn kehittämisessä on kuitenkin lainsäädäntö, joka edellyttää pelkän raportoinnin sijaan yrityksiltä sitovaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta.
Tällainen laki on jo hyväksytty muun muassa Ranskassa. Seuraavaksi Suomi?
Finnfund on julkaissut kommenteille keskustelupaperin verovastuullisuutensa lisäämisestä. Linjausten kunnianhimoa on lisättävä reilusti, jotta kehitysrahoittajan toiminta estää veropakoa kehitysmaista.
Finnwatch ja Kepa kiittävät mahdollisuudesta antaa kommentteja Finnfundin verolinjausten pohjana toimivaan keskustelupaperiin. Järjestöt kuitenkin toteavat, että nykyisessä muodossaan dokumentti rajoittuu lähinnä lain kirjaimen noudattamiseen.
– Finnfundin tulee olla osa ratkaisua, ei ongelmaa. Tämä edellyttää toimimista tavalla, joka poikkeaa yksityisen sijoittajan toiminnasta, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Järjestöjen mukaan Finnfundilla on kehitysrahoittajana vastuu varmistaa, että sen rahoittamat yritykset maksavat kehitysmaihin sen, mitä niissä tapahtuvan taloudellisen toiminnan perusteella kuuluu. Sekä Suomen että kohdemaiden kansalaisilla tulee myös olla mahdollisuus seurata tämän toteutumista.
– Avoimuus tulee kirjata verolinjauksen lähtökohdaksi. Rahasto- ja omistusrakenteiden sekä maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaiseminen ovat edellytyksiä sille, että verovastuullisuutta voidaan arvioida. Alikapitalisointi ja verosopimusshoppailu tulee kieltää, Vartiala sanoo.
Kansainvälisen verojärjestelmän ja kansallisten lakien puutteet mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun, jonka vuoksi kehitysmaat menettävät YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön arvion mukaan vähintään 100 miljardia dollaria vuodessa. Suuri osa tästä toiminnasta on muodollisesti laillista.
Finnwatch julkaisi maaliskuussa joukkorahoituksella tuotetun veroraportin, joka paljasti aggressiivista verosuunnittelua Finnfundin sijoituskohteena olevassa metsärahastossa.
Finnwatch on tuottanut veroparatiiseihin liittyvää tutkimusta vuodesta 2013. Tukemalla työtämme varmistat, että voimme jatkossakin tuoda esiin ihmisoikeusongelmia yritysten globaaleissa toimitusketjuissa sekä puuttua yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijaksi.
Ihmisoikeudet jäävät julkisissa hankinnoissa liian usein hintakilpailun jalkoihin. Järjestöjen tänään julkaisema opas kannustaa vastuullisiin julkisiin hankintoihin.
Tänään julkaistaan julkisille hankkijoille suunnattu Vinkkejä vastuullisten kehitysmaahankintojen tekemiseen -opas, joka tarjoaa käytännön vinkkejä hankintojen vastuullisuuden vahvistamiseen vaihe vaiheelta.
Julkisiin hankintoihin käytetään noin 35 miljardia euroa vuosittain, joka on keskimäärin 16 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Hankinnoista kaksi kolmasosaa tehdään kuntasektorilla.
– Näin suuren ostajan ostokriteerit muokkaavat yritysten toimintatapoja hyvässä ja pahassa, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Vuoden 2017 alussa voimaan astuneen hankintalain myötä kunnilla on entistä vahvempi oikeus huomioida tarjouskilpailussa muutakin kuin hinta. Tuotteiden laatua määrittävät myös tuotteen sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset eli hankkijoilla on oikeus valita ihmisten ja ympäristön kannalta vastuullisesti tuotettuja tuotteita.
Suomesta löytyy jo hankintayksiköitä, jotka ovat vastuullisuuden edelläkävijöitä. Esimerkiksi Vantaalla ja Espoossa on kokeiltu vastuullisten työvaatteiden hankkimista. Finnwatch kehittää yhdessä Hanselin ja KL Kuntahankinnat Oy:n kanssa parhaillaan työkaluja sosiaalisesti vastuullisten elektroniikka- ja huonekaluhankintojen tekemiseen.
Oppaan taustalla on Finnwatchin lisäksi 14 eettistä kuluttamista sekä lasten ja työntekijöiden oikeuksia ajavaa suomalaisjärjestöä.
Eduskunnassa käsitellään parhaillaan EU-neuvoston direktiiviehdotusta rajat ylittävien verojärjestelyjen ilmoittamisesta. Jos direktiivi hyväksytään, EU:n sisällä toimivat yritykset ja niille verojärjestelyjä suunnittelevat palveluntarjoajat joutuvat jatkossa raportoimaan verottajalle tietyistä, aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkit täyttävistä verojärjestelyistä.
Finnwatch pitää direktiiviehdotusta tervetulleena lisätoimenpiteenä aggressiivisen verosuunnittelun torjumisessa.
– Konsultit ja asianajajat, jotka suunnittelevat erilaisia verojärjestelyjä, ovat merkittävässä roolissa aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistajina ja ylläpitäjinä. On hyvä, että niiden toimintaan saadaan lisää läpinäkyvyyttä, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatch on kuluvan vuoden aikana uutisoinut jo kahdesta tapauksesta, joissa verokonsultit ovat suunnitelleet aggressiivisia, hyvin alhaiseen verotuksen tasoon tähtääviä järjestelyjä. Ensimmäinen liittyi kehitysyhteistyövarojen sijoittamiseen Luxemburgin kautta, toinen kansainvälisen kuluttajatuotejätti RB:n veroparatiiseja hyödyntävään liiketoimintamalliin. Molempien järjestelyjen suunnitteluun oli osallistunut tilintarkastus- ja konsulttiyritys PwC.
Hyvästä tavoitteestaan huolimatta direktiivin toteutusta tulisi Finnwatchin mukaan vielä viilata.
Aggressiivisen verosuunnittelun määrittelemisen sijaan direktiiviehdotuksessa on nyt päädytty listaamaan pitkiä tunnusmerkkien listoja raportoinnin kohteeksi tulevista verojärjestelyistä. Tämä tekee direktiivin soveltamisesta hankalaa. Verojärjestelyjä on mahdollista muokata niin, että ne eivät teknisesti vastaa tunnusmerkkilistoja, mutta niillä saavutetaan veroetuja. Komissio vahvistaa jo direktiiviesityksen tausta-aineistoissa, että tunnusmerkkejä saatetaan joutua päivittämään myöhemmin, sillä ne perustuvat olemassa olevaan tietoon verojärjestelyjen rakenteista.
– Direktiiviin pitäisi lisäksi laatia yleinen periaate, jonka täyttävät verojärjestelyt tulee raportoida riippumatta siitä, löytyvätkö ne tunnusmerkkien listasta. Tämä helpottaisi direktiivin soveltamista, Vartiala toteaa.
Tunnusmerkit täyttävistä verojärjestelyistä tulee direktiivin myötä ilmoittaa vain viranomaisille. Direktiivin tavoitteena on, että viranomaiset voisivat näin puuttua järjestelyihin jo ennen niiden toteuttamista tai jopa muuttaa lainsäädäntöä.
Finnwatch muistuttaa, ettei veroviranomaisilla ole toimivaltuuksia lainsäädännön muuttamiseen.
– Yleisimmät verojärjestelymallit ovat olleet veroviranomaisten tiedossa jo vuosikausia, mutta niihin on alettu puuttua poliittisesti vasta julkisen paineen seurauksena. Veroviranomaisilta tulee edellyttää esimerkiksi vuosittaista julkista raporttia, johon kootaan yleiset kuvaukset ilmoitusvelvollisten toimittamista verojärjestelyistä. Tämä mahdollistaa julkisen ja poliittisen keskustelun verojärjestelyistä ja niiden suitsimisesta, Vartiala sanoo.
Ongelmallista direktiiviehdotuksessa on myös ns. main benefit -testi, jonka mukaan osa kansainvälisistä verojärjestelyistä tulee ilmoittaa verottajalle vain, jos niiden ensisijainen tavoite on veroetujen saaminen.
– Pelkästään verotuksellisista syistä tehtävät keinotekoiset järjestelyt ovat jo nyt laittomia, joten verojärjestelyillä saavutetut edut on usein pyritty verhoamaan vain järjestelystä aiheutuneeksi sivutuotteeksi, Vartiala muistuttaa.
Esimerkiksi RB perusteli pyrkineensä veroparatiisijärjestelyillä vain siirtymään lähemmäs asiakkaitaan jäätyään kiinni verojen välttelystä.
Finnwatch katsoo, että main benefit -testi tulee poistaa kokonaan. Kansainväliset verojärjestelyt tulisi Finnwatchin mukaan ilmoittaa aina, kun niiden avulla saavutetaan merkittäviä veroetuja – myös silloin kun veroetujen saavuttaminen ei ole järjestelyn ensisijainen tarkoitus.
EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuuden nimissä vaikutukset kolmansiin maihin, erityisesti kehitysmaihin, tulee huomioida. Kehitysmaat ovat erityisen riippuvaisia yhteisöverotuotoista, ja niiden verotuskyvyn vahvistaminen on yksi Suomen hallituksen kehityspolitikan kärkitavoitteista. Komission esityksen mukaisessa tietojenvaihdossa kehitysmaat eivät kuitenkaan saisi tietoonsa niitä koskettavia verojärjestelyitä.
– Tämä puute puoltaa julkisen raportointivelvoitteen lisäämistä direktiiviin. Vähintäänkin jäsenmaat tulisi velvoittaa jakamaan tiedot niiden kolmansien maiden kanssa, joita raportoidut verojärjestelyt koskettavat, Vartiala sanoo.
Direktiiviehdotuksen julkilausuttu tavoite on vähentää verokonsulttien insentiivejä luoda keinotekoisia verojen minimointiin tähtääviä tuotteita. Finnwatch muistuttaa, että tämän voisi toteuttaa yksinkertaisemminkin – kieltämällä aggressiivisten verojärjestelyjen suunnitteleminen kokonaan.
Kaikkia uusi direktiivi ei miellytä, ja muun muassa EK ehdottaa, ettei direktiiviehdotusta vietäisi lainkaan eteenpäin. Argumentit ovat elinkeinoelämälle tuttuja, ja EK vetoaa taas hallinnolliseen taakkaan.
– Ei taida olla sääntelyhanketta, jota elinkeinoelämä ei vastustaisi hallinnolliseen taakkaan vetoamalla – myös silloin kun se on ilmeisen perusteetonta. Direktiivin myötä verottajalle tulisi käytännössä lähettää sama veromuistio, jonka verokonsultti jo muutenkin laatii asiakkaalleen, Vartiala sanoo.
Hallinnolliseen taakkaan vetoaa myös yli 180 000 suomalaista veronmaksajaa edustava Veronmaksajain Keskusliitto ry, joka vastustaa direktiiviä. Veronmaksajain mukaan "vasta viimeisenä keinona harmaan talouden ja verorikollisuuden torjunnassa tulisi asettaa yrityksille uusia velvoitteita".
– Finnwatch ei voisi olla enempää eri mieltä. Verovälttelyn arkkitehdit on laitettava kuriin sääntelyllä, ja EU:n uusi direktiivi on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.
Finnwatchin lausunto neuvoston direktiiviehdotukseen on luettavissa täällä >>
Kaikki lausunnot ehdotukseen neuvoston direktiiviksi rajat ylittävien järjestelyjen ilmoittamisesta löytyvät täältä >>
Lisää toimenpiteitä aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseksi on listattu Finnwatchin raportissa >>
Työmme ansiosta yritysten agressiiviseen verosuunnitteluun on puututtu myös Suomessa. Toimintamme ei kuitenkaan ole mahdollista ilman yksittäisten ihmisten tukea. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijaksi ja turvaa työmme jatkuminen!
Thaimaan korkein oikeus määräsi eilen broileritila Thammakasetin maksamaan 1,7 miljoonan bahtin (43 000 €) korvaukset 14 myanmarilaiselle siirtotyöntekijälle. Korvaukset liittyvät maksamattomiin palkkoihin, joiden korvaamista Thammakaset oli viivyttänyt valittamalla työviranomaisten päätöksestä aina korkeimpaan oikeuteen asti.
Thammakaset on toiminut alihankkijana broilerijätti Betagrolle, jonka tuotteita on markkinoitu myös Suomessa.
– Korkeimman oikeuden päätös on voitto, mutta nyt maksettavat korvaukset eivät kata kaikkia työntekijöiden vaateita, ja ne koskevat vain kahden vuoden ajanjaksoa, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Työriiston kohteena olleiden siirtotyöntekijöiden työpäivät venyivät Thammakasetissa jopa 20-tuntisiksi, sovittuja palkkoja jätettiin maksamatta, matkustusasiakirjoja takavarikoitiin laittomasti ja heidän liikkumistaan rajoitettiin. Työntekijät työskentelivät pakkotyön kaltaisissa työoloissa tilalla jopa lähes viiden vuoden ajan.
Siirtotyöntekijät ovat nostaneet oikeuskanteen broilerijätti Betagroa, Thammakasetia ja Lopburin työsuojeluviranomaisia vastaan, koska he katsovat, että työsuojeluviranomaisten korvauspäätös ei ole riittävä kattamaan kaikkia työnantajan väärinkäytöksiä heitä kohtaan. Tämä siirtotyöntekijöiden oma kanne on yhä oikeuden käsittelyssä. Päätöstä odotetaan vielä tämän vuoden puolella.
Thammakaset on puolestaan haastanut siirtotyöntekijät ja heitä tukeneen ihmisoikeusaktivisti Andy Hallin oikeuteen kunnianloukkauksesta.
– Oikeusprosessit ovat jälleen merkki siitä, että ihmisoikeusloukkauksien uhrien asema Thaimaassa on hyvin heikko. Varattomat työntekijät saivat osittaiset korvaukset maksamattomista palkoista vasta yli vuoden oikeusprosessin jälkeen, sanoo Sonja Vartiala.
– Nyt Thammakaset koettaa hiljentää arvostelua tehtailemalla kunnianloukkaussyytteitä uhreja ja heitä auttavia tahoja vastaan.
Työntekijöiden taistelua Thaimaan oikeuslaitoksessa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroista. Finnwatch on vuodesta 2015 lähtien kanavoinut ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja muun muassa siirtotyöntekijöitä oikeusjutuissa auttavaan MWRN:n ylläpitämään lakipalveluun. Vuosittaisella 80 000 euron tuella on saatu työriiston uhreille satoja tuhansia euroja korvauksia työlainsäädäntöä rikkovilta yrityksiltä.
– Suomen kehitysyhteistyövaroilla on Finnwatchin ja MWRN:n hankkeessa saatu merkittäviä tuloksia, mutta paljon on vielä tehtävää. Thaimaan tulee ratifioida kaikki ILO:n perussopimukset ja sallia siirtotyöntekijöiden omat ammattiliitot. Ilman järjestäytymisenvapautta siirtotyöntekijöiden oikeuksia ei voida pitkällä tähtäimellä edistää tehokkaasti ja kestävästi, sanoo Vartiala.
Thaimaan broileriteollisuus on viime aikoina joutunut kansainvälisen huomion kohteeksi. Finnwatch ja ruotsalainen Swedwatch julkaisivat kokonaisen raportin teollisuuden ongelmista vuonna 2015.
– Raportti on herättänyt yksittäiset isot kansainväliset yritykset toimimaan työolojen parantamiseksi, mutta Thaimaan broileriteollisuus katsoo edelleen räikeitä ihmisoikeusloukkauksia läpi sormien. Ihmisoikeuspuolustajien ja työriiston uhrien juridinen häirintä saa teollisuudelta hiljaisen hyväksynnän.
Finnwatchin toiminta ihmisarvoisen työn puolesta ei ole mahdollista ilman lahjoittajien tukea. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijoiden joukkoon ja turvaa työmme jatkuminen!
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
