Valitse kieli
Finnwatchin kuntavaaliehdokkaille suunnattu En osta halvinta -kampanja päättyi vaalisunnuntaina, ja nyt on aika julkistaa kampanjan tulokset.
Kampanjan aikana yhteensä 1 127 kuntavaaliehdokasta antoi lupauksen vastuullisten hankintojen edistämiseksi kotikunnissaan. Koko maan kuntavaaliehdokkaista kampanjaan sitoutui 3,4 % ehdokkaista.
Ahkerimmin lupauksia antoivat helsinkiläiset. Pääkaupungissa 24 % ehdokkaista allekirjoitti sitoumuksen. Espoon ja Tampereen ehdokkaista 15 % ja turkulaisista yli 13 % niin ikään sitoutui edistämään kestäviä julkisia hankintoja. Vantaalla osallistumisprosentti oli 11 %, Jyväskylässä 10 %, Lahdessa ja Oulussa 9 % , Joensuussa ja Hämeenlinnassa 8 % ja Porissa 6 %. Muissa kunnissa sitoutuminen oli viiden prosentin tuntumassa tai tämän alle.
Puolueista Vihreät osallistuivat kampanjaa aktiivisimmin 28 % osuudella. Kokonaisluvuiksi pyöristetyt osallistumisprosentit menivät muiden puolueiden kohdalla seuraavasti: Vasemmistoliitto 20 %, SDP 13 %, Keskusta 9 %, Kokoomus 8 %, Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset 5 % sekä Piraattipuolue 3 %. Muiden puolueiden aktiivisuus jäi alle kolmen prosentin.
En osta halvinta -kampanjan allekirjoittaneista ehdokkaista kuntien valtuustoihin valikoitui 197. Nämä vastuullisiin hankintoihin sitoutuneet kuntapäättäjät aloittavat toimikautensa kesäkuussa 76 Suomen kunnassa. Näistä kunnanvaltuutetuista vihreitä on 41 %, vasemmistoliittolaisia 24 %, sosiaalidemokraatteja 11 %, keskustalaisia 10 % ja kokoomuslaisia 5 %. Muiden puolueiden osuudet jäävät alle viiteen prosenttiin.
Finnwatch lähestyy vastuullisiin hankintoihin sitoutuneita päättäjiä kuluvan vuoden aikana lisätiedoilla ja konkreettisilla toimenpide-ehdotuksilla. Yhdessä uusien valtuutettujen ja vastuullisia hankintoja kannattavien kuntalaisten kanssa voimme saada aikaan isoja muutoksia – julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain jopa 30 miljardia euroa yhteisiä verovaroja.
Lue myös Finnwatchin pilottihankkeesta, jolla edistetään ihmisoikeuksia valtion hankinnoissa >>
Finnwatchin työtä vastuullisempien hankintojen puolesta voi tukea täällä >>
Finnfund on tilannut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun apulaisprofessori Tomi Viitalalta lausunnon koskien Finnwatchin raporttia sekä Finnwatchin ja Finnfundin välillä käytyä julkista keskustelua.
Viitalan lausunto ei juurikaan sisällä uutta tietoa. Kommentoimme sitä ensin yleisesti, jonka jälkeen käymme läpi muutamia lausunnon keskeisimpiä asiakohtia.
Yleistä
Viitalan lausunto sivuuttaa Finnwatchin raportin kehityspoliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja tarkastelee lausunnon kohteena olevia kysymyksiä näyttökysymyksinä. Vaikka lausunnon keskeiset kommentit keskittyvät näyttöön, Viitala kertoo heti lausuntonsa alussa, ettei lyhyestä ajasta johtuen ole perehtynyt kaikkiin lähteisiin yksityiskohtaisesti. Tämä on valitettavaa, sillä nyt lausunnossa päädytään useissa keskeisissä kohdissa ympäripyöreisiin kommentteihin. Johtopäätösten tekemisen ongelmana ei kuitenkaan ole keskeisen aineiston puutteellisuus vaan se, ettei Viitala ole tutustunut aineistoon.
Viitalan lausunto on nyt Finnfundin kolmas kannanotto raporttiimme. Toivomme, että se on myös viimeinen. Finnfund on kertonut tulevaisuudessa keskittyvänsä vero-osaamisensa lisäämiseen ja aikovansa tarkentaa vero-ohjeistustaan. Tämä on varmasti hyvä idea.
1. Viitala toteaa lausunnossaan Dasos Timberland Fund I:n rahastorakenteen viittaavan debt push down -rakenteeseen, johon voi liittyä aggressiivista verosuunnittelua. Tämä on myös Finnwatchin tulkinta rahastorakenteesta. Viitalan mukaan on kiistatonta, että velkarakenteella saavutetaan sitä suurempi hyöty mitä suurempi lainasta perittävä korko on. Tämä on totta. Finnwatch huomauttaa, että olennaista on paitsi koron määrä, myös lainan määrä suhteessa muun sijoituskohteeseen sijoitetun pääoman määrään. Finnfundin sijoitusrahaston tapauksessa lähes koko sijoitus on tehty lainana ja yli 14% koroilla.
Yli 14 % korkoa voidaan pitää korkeana, ja sijoitus on tehty malesialaisyhtiöön lähes kokonaan lainana. Tästä huolimatta Viitala toteaa kohdassa 4.2, ettei ole mahdollista tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan Malesian verotulot ovat pienentyneet velkapainotteisen sijoituksen perusteella. Viitalan mukaan tämän todentaminen vaatisi tietoja malesialaisen kohdeyhtiön liiketoiminnasta ja taloudellisesta tilanteesta. Tämä on totta, vaikka se onkin argumenttina laiska: jos malesialainen yhtiö tekee kannattavaa liiketoimintaa, josta ylipäätään syntyy verotettavaa tuloa, on selvää, että korkokulut pienentävät sitä. Ilmeisesti Viitala viittaa siis tilanteeseen, jossa malesialainen yhtiö olisi jostain syystä jo muutenkin taloudellisissa vaikeuksissa, eikä sille kertyisi toiminnasta verotettavaa tuloa. Tässä tapauksessa on tietysti selvää, etteivät korkokulut pienentäisi verotettavaa tulosta, sillä mitään pienennettävää tulosta ei olisi olemassakaan. Aiemmat korot voidaan kuitenkin yleensä vähentää myös tulevista voitoista.
Sijoitus kannattamattomaan yritystoimintaan on tuskin ollut rahaston tarkoitus, ja rahastorakenne luotiin yritysjärjestelyn yhteydessä. Aggressiiviseen verosuunnitteluun soveltuvan rahastorakenteen tarkoitus on siis ollut tulevista voitoista maksettavien verojen välttely.
Kuten Viitala toteaa, malesialaisyhtiön taloudellisesta tilanteesta pitäisi saada lisää tietoa. Finnwatch ei saanut yhtiön tilinpäätöksiä käyttöönsä Finnfundilta, eikä Malesiassa ole vastaavia sähköisiä yritystietoja sisältäviä rekistereitä kuin Suomessa ja Luxemburgissa. On erikoista, että Finnfund ei ole tarjonnut näitä tietoja myöskään käyttämälleen asiantuntijalle.
2. Viitala toteaa, ettei pysty varmuudella arvioimaan miksi lainajärjestelyyn on tarvittu monimutkainen holdingyhtiörakenne. Rakenne on kuvattu Luxemburgin kanssa solmituissa ATA-sopimuksissa, joiden mukaan sen tarkoituksena on muun muassa välttää Luxemburgin alikapitalisointisääntöjä ja Luxemburgin muita yritysveroja. Ilmeisesti Viitala ei ole ajanpuutteen vuoksi tutustunut aineistoon.
3. Viitala toteaa käytetyn rahastorakenteen olevan tavanomainen Luxemburgissa toimivien sijoittajien toiminnassa. Finnwatch on samaa mieltä. Sijoittajien aggressiivinen verosuunnittelu on merkittävä ongelma, johon tulee puuttua niin kansallisella kuin kansainvälisellä sääntelyllä. Tavanomaisuuteen Viitala viittaa myös nostaessaan esiin sen, että rahastoilla on usein sopimusperusteinen velvollisuus käyttää ”mahdollisimman verotehokasta struktuuria” (ts. käyttää kaikkia mahdollisia keinoja verojen minimointiin). Verovälttelyn yleisyys ei tee siitä hyväksyttävää. Dasos Timberland Fund I:n tapauksessa toiminnasta tekee erityisen tuomittavaa se, että sitä on harjoitettu osittain kehitysyhteistyövaroilla.
4. Viitala kertoo Finnwatchin esittävän, että Luxemburgissa on saavutettu perusteettomia veroetuja. Emme ole väittäneet tällaista. Luxemburgissa on saatu Luxemburgin viranomaisten kanssa solmitulla ATA-sopimukselle Luxemburgin normaalista yritysverotuksesta poikkeava erityinen verohuojennus. Esimerkiksi Dasos SA:n tuloksesta 80 % on solmitun sopimuksen nojalla verovapaata. Verohuojennus ei ole veroparatiisi Luxemburgin näkökulmasta ”perusteeton” – onhan se viranomaisen itsensä myöntämä. Euroopan komissio on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todennut Luxemburgin antamat vastaavat verohuojennukset laittomaksi valtiontueksi (tästä lisää kohdassa 6).
5. Viitalan mukaan hän ei voi käytössä olevan aineiston perusteella tarkemmin arvioida, onko hallinnointiyhtiörakenteella saatu todellisia verohyötyjä Luxemburgissa. On vaikeaa nähdä miksi Viitala ei pysty tätä arvioimaan: kaikki yhtiön tilinpäätökset ovat julkisia, samoin kuin yhtiön saamasta erityisestä verohuojennuksesta solmittu ATA-sopimus. Numerot osoittavat kiistatta, että yhtiön efektiivinen veroaste on viimeisen viiden vuoden aikana ollut noin viidennes Luxemburgin normaaliin 29% veroasteeseen verrattuna. Viitalan kommentti viittaa siihen, että toisin kuin Finnwatch, hän ei itse ole tutustunut tilinpäätösaineistoon.
6. Viitala käsittelee pitkästi Finnfundin rahastorakenteesta saamia verohyötyjä. Finnwatchin raportti ei keskity Finnfundin saamien verohyötyjen analysointiin, sillä, kuten Viitala toteaa, Finnfund on tuloverosta vapautettu yhtiö, jolle Suomi on useiden maiden kanssa (nykyisten kehityspoliittisten tavoitteiden vastaisesti) solminut erityisen verovapautuksen verosopimuksissa. Finnwatchin raportti ei keskity Finnfundin saamien verohyötyjen analysointiin – olennaista raportin kannalta on se, että kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu aggressiivista verosuunnittelua harjoittavaan rahastorakenteeseen. On kuitenkin selvää, kuten Viitalakin toteaa, että Finnfund hyötyy Malesian kustannuksella rahaston käyttämän velkarakenteen seurauksena. Viitala ei ole tutustunut rahaston aggressiivisen verosuunnittelun Suomelle aiheuttamiin veromenetyksiin.
7. Toisin kuin Viitala väittää, Finnwatch ei väitä kaikkien ATA-sopimusten olevan kiellettyä valtion tukea. Finnwatch on viitannut niin raportissaan kuin vastineessaan Luxemburgin Fiatille ja Engielle antamiin verohuojennuksiin esimerkkeinä kielletyistä ATA-sopimuksista. Viitala muistuttaa, että komissio on pitänyt kiellettynä verohuojennuksia, jotka ovat poikenneet yleisesti verojärjestelmästä ja jotka eivät ole olleet kaikkien saatavilla. Myös Dasos Capital on saanut ATA-sopimuksillaan Luxemburgin yleisestä verojärjestelmästä poikkeavan valtion tuen, sillä esimerkiksi sen tytäryhtiö Dasos SA on saanut tulostaan 80 % verovapautuksen. On vaikeaa kuvitella, että tämä verokohtelu olisi kaikkien Luxemburgissa toimivien kotimaisten ja ulkomaisten yritysten saatavilla. Jos näin olisi, Luxemburgin verokanta olisi noin 6 % nykyisen 29 % sijaan.
Viitala kertoo, ettei tiedä, onko komissio tutkinut Dasos Capitalin ATA-sopimuksia. Lienee selvää, ettei komissio ole tutkinut niitä, sillä se on tutkimuksissaan keskittynyt valtaville kansainvälisille yrityksille annettuihin ATA-sopimuksiin. Kalifornian yliopiston veroprofessori Omri Marian on kuitenkin tutkinut 172 Luxemburgin ATA-sopimusta. Hänen arvionsa mukaan sopimuksilla on systemaattisesti tuettu yritysten aggressiivista verosuunnittelua ja osa niistä on jopa Luxemburgin oman lainsäädännön vastaisia.
8. Viitala kertoo, ettei raportissamme ole esitetty riittäviä perusteluja OECD:n tarkoittamasta verosopimuskeinottelusta. Tämä johtuu siitä, ettei verosopimuskeinottelua käsitellä raportissamme lainkaan. Finnfund on itse kertonut, että metsärahaston rakenteella tavoitellaan verosopimusetuja Luxemburgissa. Olemme kommentoineet tätä erillisessä vastineessamme toteamalla, että toisessa maassa sijaitsevan edunsaajan kolmannessa valtiossa tavoittelemat verosopimusedut ovat nimenomaan verosopimusshoppailua.
9. Toisin kuin Viitalan tekstistä voi ymmärtää, Finnwatch ei ole ottanut kantaa KHO:n vuonna 2013 vahvistamaan Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuun. Olemme vastanneet Dasos Capitalin esiin nostamaan KHO:n vuonna 2002 antamaan päätökseen. Suora lainaus raportistamme:
”Dasos Capital väittää, että Suomen nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista kaikkien sijoittajien osallistumista suomalaisiin rahastoihin. Asiaa käsitellään myös Dasos Capitalin julkaisemassa Q&A:ssa, jossa viitataan korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2002 antamaan päätökseen. Oikeuden päätöksessä ruotsalaista sijoittajaa päädyttiin verottamaan sen osaomistaman suomalaisen kommandiittiyhtiön tulosta. Finnwatch huomauttaa, että kyseinen oikeustapaus johti Dasos Capitalin esiin nostaman yksittäistä sijoittajaryhmää koskevan ongelman korjaamiseen tuloverolaissa jo vuonna 2005.”
Kuten raportissamme todetaan, on tämä kuriositeetti raportin kannalta epärelevantti: Finnwatch ei arvostele Dasos Capitalin hallinnoiman rahastorakenteen sijoittautumista Luxemburgiin, vaan sitä, että rahastorakennetta on käytetty verojen välttelyyn.
10. Finnfund on pyytänyt Viitalaa arvioimaan, onko Finnfundin vastineessa ulkoministeriölle virheitä vero-oikeudellisten asioiden osalta. Viitala kertoo, ettei virheitä ole. Finnwatch ei ole syyttänyt Finnfundin vastinetta vero-oikeudellisista virheistä. Olemme todenneet Finnfundin keskittyvän faktojen kieltämiseen, asian vierestä puhumiseen ja Finnwatchin syyttelemiseen joukolla olkinukkeja.
11. Vaikka Viitala ei vahvista viitteitä aggressiivisesta verosuunnittelusta, hän päätyy kuitenkin tekemään listan suosituksia Finnfundin verovastuullisuuden lisäämiseksi (luku 9). Olemme suosituksista samaa mieltä. Lisäksi Finnfundin kannattaa tutustua raporttimme sivulla 14 oleviin suosituksiin ja vuonna 2015 antamiimme suosituksiin.
Myös muut verotuksen asiantuntijat ovat käyneet läpi Finnwatchin raporttia. Metson entinen talousjohtaja Reijo Kostiainen tutustui myös tutkimuksemme kohteena olevien yritysten julkisiin tilinpäätösmateriaaleihin ja kohdeyritysten solmimiin ATA-sopimuksiin. Reijo Kostiainen toteaa, että Dasosin luxemburgilaisen tytäryhtiön vaatimaton vero jää kehitysyhteistyövarojen sijoitustuottojen lähes ainoaksi tuloveroksi. Hän kertoo Iltalehdelle, ettei ole 40-vuotisen uransa aikana nähnyt yhtä räikeää verosuunnittelua.
Kuva: DSC_0514-2 / CC BY-ND 2.0 / Ethan R
TIEDOTE 11.4.2017
Yritysvastuujärjestö Finnwatch ja Suomen valtion yhteishankintayksikkö Hansel Oy käynnistävät yhteisen projektin, jonka tavoitteena on edistää sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja.
– Yhteistyöhanke on askel kohti vastuullisempia julkisia hankintoja. Finnwatch tarjoaa Hanselille asiantuntija-apua sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyvien kriteerien laatimisessa ja todentamisessa hankintaprosessin eri vaiheissa, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Hanselin ja Finnwatchin yhteistyöhankkeessa on tarkoitus pilotoida ihmisoikeuksia koskevien kriteerien käyttöä julkisissa hankinnoissa. Pilottiprojektissa hankinnan kohteena ovat valtiolle hankittavat tietokoneet.
– Keskitymme erityisesti työntekijöiden oikeuksiin hankittavien tietokoneiden alihankintaketjuissa riskimaissa. Elektroniikka on ihmisoikeuksien näkökulmasta korkean riskin tuote, sillä laitteet valmistetaan usein maissa, joissa ihmisoikeuksien toteutuminen on puutteellista, Vartiala sanoo.
– Hansel on kehittänyt vastuullista hankintaa jo pitkään. Sidosryhmäkyselyn perusteella asiakkaamme toivovat meiltä entistä enemmän panostusta juuri sosiaaliseen vastuuseen, joka koetaan usein vaikeaksi todentaa. Tämän projektin tavoitteena on tuottaa konkreettisia kriteereitä ja luotettavia todennusmekanismeja hankittavien tuotteiden sosiaalisen vastuun arvioimiseksi, kertoo Hanselin Tietohallinnon hankinnat -yksikön päällikkö Kalle Hietaranta.
– Hanselin sopimuksilla hankitaan tietokoneita yli 40 miljoonalla eurolla vuodessa, joten suurena julkisena hankkijana meillä on mahdollisuus asettaa kilpailutuksissa haastaviakin vaatimuksia. Selvitämme yhteistyössä Finnwatchin kanssa keinoja huomioida sosiaalista vastuullisuutta uuden hankintalain puitteissa, kertoo IT-laitehankinnoista vastaava kategoriapäällikkö Tero Lehtisaari Hanselilta.
Sosiaalisesti vastuullisia tietokoneita koskeva hankintaprosessi dokumentoidaan ja siitä laaditaan julkinen raportti. Hankkeen tavoitteena on levittää parhaita käytäntöjä muille julkisille hankkijoille valtionhallinnossa ja kuntasektorilla.
Projektia rahoittavat Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ja Kepa.
– Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain yli 30 miljardilla eurolla ja julkisten hankintojen ihmisoikeusvaikutukset ulottuvat kauas Suomen rajojen ulkopuolelle, SASK:n viestintäpäällikkö Laura Ventä muistuttaa.
– Käytännössä kunnat, valtio, virastot, sairaalat ja muut julkisen sektorin toimijat voivat siis vaikuttaa suoraan kehitysmaiden ihmisoikeustilanteeseen, jos ne tekevät hankintansa vastuullisesti, sanoo Kepan asiantuntija Lyydia Kilpi.
Lisätietoja:
Anu Kultalahti
tutkija, Finnwatch ry
anu.kultalahti(a)finnwatch.org
Tero Lehtisaari
kategoriapäällikkö, IT-laitteet, Hansel Oy
tero.lehtisaari(a)hansel.fi
Kalle Hietaranta
yksikön päällikkö, Tietohallinnon hankinnat, Hansel Oy
kalle.hietaranta(a)hansel.fi
Hani Olsson
viestintäpäällikkö, Hansel Oy
hani.olsson(a)hansel.fi
Jo yli 1 000 kuntavaaliehdokasta on sitoutunut edistämään vastuullisia julkisia hankintoja Finnwatchin En osta halvinta -kampanjan kautta.
Ahkerimmin lupauksia vastuullisista hankinnoista ovat antaneet Etelä-Suomen suurten kaupunkien ehdokkaat. Melkein joka neljäs helsinkiläinen valtuustoehdokas on allekirjoittanut sitoumuksen. Kakkosena rintarinnan tulevat Espoo ja Tampere vajaan 15 prosentin osuudella. Turku ja Vantaakin ylittävät kymmenen prosentin rajan. Oulussa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Lahdessa osallistumisprosentti jää vähän alle kymmeneen.
Puolueittain kärkisijat menevät Vihreille, Vasemmistolle ja SDP:lle. Sitoumuksen antaneista ehdokkaista useampi kuin joka neljäs on vihreä, joka viides vasemmistoliittolainen ja joka kahdeksas sosiaalidemokraatti. Keskustan osuus osallistuneista on 10%, Kokoomuksen 7,5%, Perussuomalaisten 5,5% ja Kristillisdemokraattien 5,2%.
Koko maan kuntavaaliehdokkaista kampanjaan on sitoutunut yli 3% ehdokkaista.
Suomessa yhteisillä verovaroilla tehdään vuosittain ostoja noin 30 miljardilla eurolla. Tutkimusten mukaan hankinnoissa ei juuri koskaan kiinnitetä huomiota tuotteiden alkuperään ja sosiaaliseen vastuullisuuteen. Tuotanto-oloista piittaamattomat hankinnat polkevat ihmisoikeuksia ja nakertavat suomalaisen työn kilpailukykyä. Myös halpa palvelu voi tulla kalliiksi, jos palveluntarjoaja välttelee Suomeen maksettavia veroja.
Finnwatchin perinteinen pääsiäissesongin suklaatuotteiden vastuullisuusvertailu kertoo positiivisia uutisia kaakaon ystäville. Vastuullisuussertifioidun suklaan osuus on kasvanut reippaasti Suomen markkinoilla. Vertailussa on huomioitu kaupan ketjujen pääsiäisen sesonkituotteet, jotka sisältävät kaakaota.
– Kaikki vertailussa mukana olleet kaupan ketjut Keskoa lukuun ottamatta ovat lisänneet vastuullisuussertifioidun suklaan osuutta pääsiäisen sesonkituotevalikoimassaan, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Eniten sertifioitujen suklaatuotteiden osuutta edellisvuodesta on kasvattanut S-ryhmä, jonka tämän vuoden koko pääsiäissuklaavalikoimasta 45 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Viime vuonna S-ryhmän valikoimasta 34 prosenttia oli vastuullisuussertifioitu; kasvua on siis tullut peräti 11 prosenttiyksikköä.
Finnwatchin kaakaovertailun ylivoimainen voittaja on kuitenkin jälleen kerran Lidl. Lidlin pääsiässuklaista 71 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Tämä on 7 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna.
– Paitsi että Lidl voittaa muut ketjut sertifioitujen kaakaotuotteiden määrässä, se panostaa myös muita kunnianhimoisempaan kaakaosertifiointiin. Lidlin pääsiäissuklaavalikoimasta valtaosa on Reilun kaupan Cocoa Program -sertifioitu. Muilla ketjuilla yleisin sertifiointi on vähemmän kunnianhimoinen UTZ, kertoo Kultalahti.
Tokmannin sesonkivalikoimasta 34 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Keskon pääsiäissuklaavalikoimasta on edellisvuoden tavoin 28 prosenttia vastuullisuussertifioitu. Stockmann on kasvattanut sertifioidun suklaan osuutta viime vuodesta 9 prosenttiyksiköllä 21 prosenttiin.
Finnwatch on tyytyväinen sertifioidun kaakaon lisääntymiseen markkinoilla, mutta haluaisi nähdä nopeampaa muutosta. Suklaan raaka-aineena käytettävän kaakaon tuotantoon liittyy merkittäviä ihmisoikeusriskejä, kuten lapsityövoiman hyväksikäyttöä.
– Sertifioimatonta suklaata ei tulisi myydä lainkaan. Ensi vuonna haluamme nähdä parhaiden ketjujen yltävän lähelle 100 prosentin sertifiointitulosta. Ison eron tekisi jo se, jos pääsiäisen klassikkotuotteita Kinder- ja Mignon-munia valmistavat Ferrero ja Fazer sertifioisivat kaiken markkinoimansa suklaan.
Lisätiedot:
Anu Kultalahti
tutkija
+358 (0)44 719 3096
anu.kultalahti(a)finnwatch.org
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
