Valitse kieli
Kuva: Tomi Westerholm/Unionimedia
Finnwatchin ja siirtolaisasiantuntija Andy Hallin saamien tietojen mukaan Natural Fruit ja Thaimaan yleinen syyttäjä ovat 24–26.12. jättäneet valituksen lokakuussa 2014 annetusta oikeuden päätöksestä.
Valitus koskee Prakanongin oikeuden päätöstä hylätä syytteet Finnwatchin tutkimusta ja siitä Al Jazeeralle annettua haastattelua koskevassa kunnianloukkausjutussa. Oikeus perusteli syytteiden hylkäämistä sillä, että Andy Hallin kuulusteluissa ei oltu noudatettu Thaimaan lakia.
– Olemme pettyneitä siitä, että Natural Fruit jatkaa tutkijamme häirintää. Yritys koettaa pitkittää oikeustaistelua aiheuttaakseen haittaa Andy Hallille ja Finnwatchille, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Kansainväliset asiantuntijat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet Natural Fruitin Andy Hallia vastaan nostamat syytteet.
Kansainvälinen oikeuskäsittelyjä seuraava ICTUR-järjestö julkaisi valituksen kohteena olevasta oikeudenkäynnistä oman raporttinsa lokakuussa 2014. Siitä huolimatta, että syytteet hylättiin, Hall ei saanut ICTURin raportin mukaan oikeudenmukaista oikeuskäsittelyä. Puolustukselle ei esimerkiksi annettu mahdollisuutta tutustua syyttäjän aineistoon ennen oikeudenkäynnin alkua. ICTURin raportti myös toteaa, että Andy Hallin puolustus kykeni kumoaaan esitetyt syytteet, minkä perusteella hänet olisi tullut vapauttaa syytteistä.
Ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana Prakanongin oikeus kuuli todistajana muun muassa Natural Fruitin entistä työntekijää. Työntekijä todisti valan alla Natural Fruitin palkkaavan alaikäisiä työntekijöitä, maksavan laittoman alhaista palkkaa, tekevän epäselviä vähennyksiä palkoista sekä palkkaavan paperittomia työntekijöitä.
Lisätietoa oikeuskäsittelystä englanniksi täällä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Stéphanie Kilgast/Flickr Creative Commons
Kaakaon takana olevista ihmisoikeusloukkauksista on Suomessakin puhuttu kymmeniä vuosia. Kuluttajilta on penätty vastuuta ja kehotettu valitsemaan sertifioitua kaakaota. Mitkä kuluttajan vaikutusmahdollisuudet sitten käytännössä ovat?
Finnwatch kysyi Suomen suurimmilta vähittäiskaupan ketjuilta tämän joulun suklaakonvehtitarjonnasta. Kyselyn tuloksista selviää, että vastuullisuussertifioidut konvehdit ovat harvinaisuus joulumarkkinoilla.
S-ryhmän tuotevalikoimassa on noin 8 prosenttia sertifioituja suklaakonvehteja. Yrityksen mukaan tämä johtuu niiden sesonkimaisesta myynnistä ja tarjonnan vähäisyydestä.
S-ryhmän Marketkaupan vastuullisuusasiantuntijan Senja Forsmanin mukaan ”[s]uklaan valmistajat varmistavat vastuullisuuden toteutumista kaakaoketjuissaan eri tavoilla – sertifikaatit ovat yksi keino". S-ryhmän mukaan tavarantoimittajat ovat siis sitoutuneet varmistamaan konvehtien vastuullisuuden S-ryhmän kanssa allekirjoitetun sopimuksen kautta siitä huolimatta, että tuotteissa ei ole sertifiointeja.
Finnwatch pitää sopimusta tyhjänä kirjaimena.
– Kaakaon vastuullisuutta ei voi varmistaa luotettavasti ilman kolmannen osapuolen sertifiointia. Kaakaossa ei ole jäljitettävyyttä, ja puheet sertifiointien ulkopuolella tapahtuvasta vastuuvalvonnasta eivät vakuuta, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Panda vahvistaa Finnwatchin näkemyksen. ”Sitä ei ole mahdollista varmistaa”, sanoo Pandan markkinointi- ja viestintäjohtaja Ritva Mäenpää kysyttäessä ei-sertifioidun suklaan vastuullisen tuotannon varmistamisesta.
Keskon valikoimiin kuuluu seitsemän vastuullisuussertifioitua suklaakonvehtirasiaa. Tämä vastaa alle kymmentä prosenttia kaikista konvehdeista. Suurimman kokoluokan K-citymarkettien ja K-supermarkettien pakolliseen ketjuvalikoimaan kuuluu vain viisi vastuullisuusmerkittyä suklaakonvehtirasiaa. Pienempien K-citymarkettien, K-supermarkettien, K-markettien ja K-extrojen ketjuvalikoimiin ei kuulu lainkaan sertifioituja konvehteja. Keskon kauppiaat saavat itse päättää 20 prosenttia kauppojen valikoimista.
Suomen Lähikauppa Oy:n tuotevalikoimissa on tänä vuonna kolme sertifioitua konvehtia yhteensä 20 konvehdista. Lähikaupan ketjuohjatut valikoimat riippuvat myymälän koosta, joten kauppojen hyllyillä on yhdestä kolmeen sertifioitua konvehtirasiaa.
Ripauksen enemmän vastuullisia vaihtoehtoja tarjoaa Lidl. Lidlin myymistä suklaakonvehdeista 30 prosentilla on vastuullisuussertifiointi.
Finnwatch ei saanut tietoa Stockmannin sertifioitujen joulukonvehtien määrästä. Yrityksen mukaan konvehdeista löytyy muutamia Reilu kauppa- ja Rainforest alliance -sertifioituja tuotteita, mutta Stockmann ei tilastoi suklaatuotteiden vastuullisuussertifiointeja.
Olisiko sertifioitua suklaata sitten edes tarjolla kauppojen valikoimiin?
Suklaakonvehtien valmistajista Maraboulta löytyy Rainforest Alliance -sertifikaatilla varustettuja konvehtirasioita. Pandan konvehdeilla ei vielä ole vastuullisuussertifiointia, mutta Panda valmistaa muita suklaatuotteita UTZ -sertifioidusta kaakaosta.
Fazer on kertonut pyrkivänsä siirtymään jäljitettävän ja vastuullisuuden kriteerit täyttävän kaakaon käyttöön kaikissa tuotteissaan vuoteen 2017 mennessä. Yritys ei kuitenkaan ole vielä sertifioinut yhtään yksittäistä tuotettaan. Finnwatch on useasti arvostellut Fazeria liian hitaista toimenpiteistä.
– Kaikki Suomessa myytävä kaakao tulisi olla sertifioitua. On käsittämätöntä, että vuosien keskustelu ei ole vieläkään johtanut muutoksiin markkinoilla, Vartiala sanoo.
Finnwatchin näkemyksen mukaan kaakaosertifiointien hankinnassa vitkuttelevat yritykset rikkovat OECD:n ohjeistoa monikansallisille yrityksille. Ohjeiston mukaan yritysten tulee ”osallistua lapsityövoiman käytön tehokkaaseen kitkemiseen ja ryhtyä välittömästi tehokkaisiin toimiin, jotta varmistettaisiin lapsityövoiman käytön pahimpien muotojen kieltäminen ja poistaminen pikaisesti.”
Laajemmassa yritysvastuukeskustelussa on jo pitkään vaadittu yrityksille sitovia ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita. Kaakao on hyvä esimerkki siitä, että vastuun sysääminen kuluttajille ei toimi. Tuntemattomissa oloissa, mahdollisesti lapsi- ja orjatyövoimalla tuotetun suklaan myyminen pitäisi olla kiellettyä.
Finnwatch katsoo, että yritysvastuun toteutumista edesautettaisiin parhaiten valtiollisella sääntelyllä. Lainsäädännön avulla yritykset olisivat automaattisesti velvoitettuja arvioimaan tuotantonsa ihmisoikeusriskit, vähentämään riskejä sekä raportoimaan tuotantoketjujen ongelmista ja niiden poistamiseen tähtäävistä toimista.
Artikkelia muutettu 18.12 kello 13.00: S-ryhmän uuden ilmoituksen myötä korjattiin heidän kohdalleen tieto 8 prosenttia. Aiemmin S-ryhmä ilmoitti Finnwatchille, ettei heidän valikoimassaan ole sertifioituja konvehteja lainkaan.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Finnwatchin 9.12. julkaisema raportti Kirjoja Kiinasta on saanut aikaan runsaasti julkista keskustelua. Näyttää siltä, että suomalaiset ovat entistä kiinnostuneimpia ihmisoikeuksien toteutumisesta arkipäivän kulutustuotteiden takana. Suomen Kustannusyhdistys ansaitsee kiitoksen siitä, että se on ripeästi ilmoittanut laativansa kustannusalalle yhteiset pelisäännöt yritysvastuukysymyksiin liittyen.
Myös Finnwatchin raportissa tutkittu tehdas Hung Hing Heshan on ollut tänään yhteydessä Finnwatchiin ja ilmoittanut korjaavansa sosiaaliturvamaksuissa esiintyneitä ongelmia. Tehdas kertoo lisänneensä resursseja, jotta kaikki yli kuukauden tehtaalla työskennelleet työntekijät saadaan Kiinan lain mukaisesti sosiaaliturvan piiriin. Toteutuessaan parannus tulee koskemaan tuhansia tehtaalla työskenteleviä kausityöläisiä.
Vilkkaassa keskustelussa on kuultu monia muitakin lausuntoja, erityisesti raportissa tutkituilta Suomessa toimivilta kustantamoilta. Näissä lausunnoissa on esiintynyt virheellisiä tai harhaanjohtavia väitteitä, joita katsomme tarpeelliseksi oikaista alla.
1. Väite: Egmontin käyttämällä Hung Hing Shenzhenin tehtaalla maksetaan elämiseen riittävää palkkaa
Egmontin julkaisujohtaja Jukka Torvinen kertoi Helsingin Sanomille, että yrityksen käyttämällä Hung Hing Shenzhenin tehtaalla "[..]työntekijöiden bruttoansiot ylittävät Finnwatchin määrittelemän 'elämiseen riittävän' palkkatason."
Egmont kuitenkin toteaa 10.12. julkaistussa virallisessa tiedotteessaan, että Hung Hing Shenzhenin tehtaalla ”työntekijöiden bruttoansiot, ylityöt mukaan lukien, ylittävät Finnwatchin määrittelemän elämiseen riittävän palkan.”
Elämiseen riittävä palkka tulee ansaita aina ilman ylitöitä. Finnwatchin raportin pääviesti on, ettei euron tuntipalkalla tule toimeen ilman kohtuuttomia ylitöitä.
Egmontin vastuullisuusohjeisto ei edellytä sen alihankkijoita maksamaan työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa vaan Egmont tyytyy paikalliseen minimipalkkaan. Kiinassa tämä ei monilla alueilla riitä elämiseen.
2. Väite: Egmontin käyttämän Hung Hing Shenzhenin työajat ovat vastuullisuusjärjestelmä ICTI CARE:n mukaiset
Egmont toteaa virallisessa tiedotteessaan myös, että "Egmont Kustannuksen Hung Hing -konsernissa valmistetut kirjat on tuotettu Hung Hingin Shenzhenin laitoksessa, jonka viimeisin auditointiraportti osoittaa, että laitoksessa noudatetaan ICTI seal A -sertifikaatin mukaisia työaikoja." Asiasta on uutisoinut myös Helsingin Sanomat.
Egmontin edellä mainittu lausunto antaa ymmärtää, että ICTI Caren mukaiset työajat olisivat hyväksyttäviä.
Kuten Finnwatch on tiedotteessaan ja itse raportissa jo aiemmin todennut, yleisimmät vastuullisuusjärjestelmät, ICTI CARE mukaan lukien, eivät ole riittäviä vastuullisen tuotannon varmistamiseen. ICTI seal A-sertifikaatin mukaiset työajat eivät noudata Kiinan työlakia. A-sertifioinnissa tehtaalle sallittu maksimituntimäärä on 66 tuntia viikossa (nämäkin voidaan ylittää kausiluontoisesti niin, että työtä tehdään jopa 72 tuntia viikossa). Kiinan työlain mukaan normaaliviikkotuntimäärä on 40 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että ICTI seal A-sertifioidulla tehtaalla – mukaan lukien Egmontin käyttämällä Hung Hingin Shenzhenin painolaitoksella – työntekijät tekevät jopa 104 ylityötuntia kuukaudessa.
Finnwatchin raportissa tutkitulla tehtaalla Hung Hing Heshanissa ylitöitä tehtiin tutkimuksen teon aikana 80 tuntia viikossa – siis vähemmän kuin Hung Hing Shenzhenissä Egmontin ilmoituksen mukaan.
On siis mahdollista, että Egmontin käyttämällä tehtaalla elämiseen riittävä palkka saavutetaan tekemällä 104 tuntia ylitöitä kuukaudessa.
3. Väite: Bonnier on siirtänyt tuotannon pois Hung Hing Heshanista löydettyään itse ongelmat auditoinnissa
Helsingin Sanomat uutisoi eilen 10.12.2014, että Bonnier Kirjat Suomi ei enää käytä Hung Hing-konsernin palveluita. Toimitusjohtaja Timo Julkunen kommentoi Helsingin Sanomille:"[t]uotanto on siirretty pois, koska auditointimme toimi ja teimme johtopäätökset. Finnwatchin raportissa ilmi tulleet asiat vahvistavat, että näillä pelisäännöillä Hung Hing -konsernia ei kannata käyttää."
Finnwatchille tämä tieto tuli yllätyksenä, sillä Bonnier Kirjat Suomi ei missään vaiheessa raporttia valmisteltaessa kertonut Finnwatchille lopettaneensa yhteistyötä Hung Hing -konsernin kanssa. Sen sijaan Bonnier Kirjat Suomi tarkisti marraskuun alussa heitä koskevan raportissa julkaistun tekstin, jossa todetaan Hung Hingin olevan Bonnierin alihankkija.
Finnwatchin raportissa Bonnier toteaa lisäksi, että se ”on teettänyt kolmannen osapuolen auditointeja niissä Kiinassa sijaitsevissa painolaitoksissa, joiden kanssa yrityksellä on oma painosopimus. Näissä auditoinneissa ei Bonnier Kirjat Suomen mukaan ole havaittu puutteita.” (s. 13)
Finnwatch pitää erikoisena sitä, että vain kuukauden aikavälillä Bonnierin auditoinneissa onkin yhtäkkiä havaittu puutteita ja konserni on ehtinyt jopa lopettamaan yhteistyön Hung Hingin kanssa auditointilöydösten myötä.
YLE:lle toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoi eilen 10.12. kello 11.01 julkaistussa artikkelissa, että "kiinalaistehtaan heikot työehdot eivät ole olleet Bonnierin tiedossa." ja että "mikäli Finnwatchin tiedot osoittautuvat oikeiksi, yhteistyön jatkamista kiinalaisfirman kanssa harkitaan vakavasti."
Bonnierin lausunnot ovat keskenään ristiriitaisia eivätkä vastaa myöskään yrityksen Finnwatchille antamia tietoja. On myös tärkeää huomata, että Bonnierin vastuullisuusohjeisto ei edellytä maksamaan työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa.
Finnwatch ei suosittele kauppasuhteen lopettamista Hung Hing Heshanin tai muiden Hung Hing -konsernin tehtaiden kanssa. Tehtaan asiakkaiden tulee sitoutua tekemään parannustoimenpiteitä tehtaalla pitkäjänteisesti. Tehtaan vaihtaminen toiseen kohun seurauksena on vastuutonta ja vastoin YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita.
4. Väite: Otavalla on sittenkin vastuullisuuslinjaukset
Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainio kommentoi Helsingin Sanomille 10.12, että "Otavalla on selkeät yritysvastuulinjaukset toisin kuin Finnwatch tiedottaa. Ne löytyvät konsernimme verkkosivuiltakin."
Pasi Vainio unohtaa mainita, etteivät Otavan ”vastuulinjaukset” käsittele millään tavalla riskimaissa tapahtuvaa tuotantoa.
Finnwatchin raportti käsittelee sivulla 12 Otavan antamia vastauksia. Raportti toteaa: "Otavasta kerrotaan, ettei se aseta yhteiskustannuskirjoja painattaville kiinalaisille graafisen teollisuuden yrityksille ja painotaloille työoloihin liittyviä ehtoja, eikä valvo painotöitä tekevien tehtaiden toimintaa."
Kuten kaikki muutkin raportissa mukana olleet kustantamot, myös Otavalle annettiin runsaasti aikaa tarkistaa em. teksti ennen raportin julkaisua. Otava ei toimittanut raporttiin korjauksia.
Pasi Vainio viitannee Otavan verkkosivuilta löytyvään Ota Vastuu -verkkosivuun, johon Finnwatch on tutustunut jo raportintekovaiheessa, ja jota käsitellään erikseen raportin sivulla 12. Raportissa todetaan Ota Vastuu -sivustosta näin: ”Sivustolla keskitytään muun muassa kulttuuri- ja hyvän- tekeväisyystyöhön sekä tuotannon kotimaisuuteen ja ympäristökysymyksiin. Riskimaista tehtävien hankintojen vastuullisuudesta ei ole tietoa yritysvastuuosiossa tai Otavan vuosikertomuksessa.”
5. Väite: Työolot olivat kunnossa kun Karisto lähti tekemään kirjoja Hung Hing Heshanissa
Kariston kustannusjohtaja Sanna Vartiainen kertoi YLElle 10.12, että "[k]un me olemme lähteneet tekemään näitä kirjoja, niin silloin kaikki on ollut kunnossa."
Finnwatchin näkemyksen mukaan Karisto ei ole voinut tietää, että kaikki on ollut Hung Hing Heshanilla kunnossa, sillä Karisto ei tee omia auditointeja painotaloille. Lisäksi Karisto kertoi Finnwatchille, että "[..]sillä ei ole valtuuksia asioida itse riskimaissa toimivien yhteispainatusten painotalojen kanssa. Painotalot ovat yhteispainatuksen järjestävän kustantajan valitsemia, ja Karisto kertoo luottavansa alalla tunnettujen ja arvostettujen kustantajien päätöksiin painopaikan valinnassa." (s. 18)
Karistolla ei ole käytössä prosesseja, joilla se varmistaisi, että painolaitoksissa työolot ovat kunnossa. Sen sijaan kustantamo kertoo nojautuvansa yhteiskustantajien maineeseen ja oletukseen siitä, että maineella varmistetaan myös työolot.
Karisto on myös kertonut, että se lopettaa ostot Hung Hing Heshanista. Finnwatch ei suosittele ostojen lopettamista vaan korjaavia toimenpiteitä YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaisesti.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Finnwatch vertaili kustantamoiden vastuullisuutta ja tutki työolot Suomeen kirjoja valmistavassa Hung Hing -konsernin tehtaassa Kiinan Guangdongin maakunnassa.
– Tutkimuksen aikana tehtaalla valmistettiin eurooppalaisten asiakkaiden joulutilauksia. Tehtaan maksamalla noin euron tuntipalkalla ei ole mahdollista elättää perhettä. Työntekijät tekivät jopa 80 tuntia ylitöitä kuukausittain, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatchin tutkima tehdas kuuluu Hung Hing -konserniin, jonka valmistamia kirjoja Suomessa markkinoivat ainakin Bonnier Kirjat Suomi, Egmont Kustannus, Karisto ja Kustannus-Mäkelä. Osa suomalaisista ja kansainvälisistä kustantamoista on teettänyt tehtaalla auditointeja, mutta Finnwatch pitää vastuullisuusjärjestelmiä puutteellisina.
– Teollisuuden oma vastuullisuusjärjestelmä ICTI CARE ei edistä työntekijöiden järjestäytymistä, ei vaadi elämiseen riittävää palkkaa ja sallii Kiinan työlainsäädäntöä korkeammat ylityöt tehtailla. Kunnianhimoinen SA8000-auditointikaan ei ollut onnistunut nostamaan palkkaa elämiseen riittävälle tasolle, Vartiala kertoo.
Finnwatch muistuttaa, että elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus. YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaisesti yritysten on kunnioitettava ihmisoikeuksia myös toimiessaan Suomen rajojen ulkopuolella.
Monissa Finnwatchin tutkimuksessa tarkastelluissa kustantamoissa ei ole kiinnitetty huomiota riskimaista tuotavien tuotteiden vastuullisuuteen. Otavalla, Gummeruksella, Kustannus-Mäkelällä ja Kustannusosakeyhtiö Nemolla ei ole lainkaan yritysvastuulinjauksia. CIL Suomi ja Karisto viittaavat vastuullisuuteen vain ylimalkaisesti sisäisissä ohjeistoissaan. Sanoma Media Finland käyttää vastuullisuusvaatimuksia vain osassa tuotteitaan. Schildts & Söderströms jätti kokonaan vastaamatta Finnwatchin kyselyyn.
Parhaiten Finnwatchin yritysvastuuvalvontaa ja -linjauksia koskevasta vertailusta selviytyivät Egmont-konserni sekä Bonnier-konserniin kuuluvat Tammi ja WSOY. Niidenkin tulisi Finnwatchin mukaan kehittää yhteiskustanteina tuotettavien kirjojen vastuullisuusvalvontaa.
Kaikista Suomeen tuotavista kirjoista noin viisi prosenttia tulee Kiinasta. Lastenkirjoista osuus on paljon suurempi. Kiinasta tuodaan erityisesti lelumaisia kirjoja, joissa on luukkuja ja muita leikkimiseen tarkoitettuja osia.
– Joulu lähestyy ja paketteihin kääritään tänäkin vuonna runsaasti kirjoja. Jouluostoksilla kannattaa vaatia yrityksiltä lisätietoa siitä, millä tavalla ihmisoikeuksien toteutuminen on varmistettu.
Raportti "Kirjoja Kiinasta – Suomessa toimivien kustantamoiden vastuullisuus" on ladattavissa täältä >>
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
Finnwatch ry
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
+358 44 5687465
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Flickr Creative Commons/Lucas
Elektroniikkajätti Hewlett-Packard (HP) on julkistanut kunnianhimoiset tavoitteensa muuttaa alihankintaketjunsa rekrytointikäytäntöjä vähentääkseen siirtotyöntekijöiden käyttöön liittyviä ihmisoikeusriskejä.
HP kieltää uusien vastuullisuuslinjauksiensa myötä ulkomaisten siirtotyöntekijöiden palkkaamisen rekrytointiyritysten kautta. HP:n ulkomaisia siirtotyöntekijöitä koskevissa linjauksissa vaaditaan, että alihankkijoiden tulee rekrytoida siirtotyöntekijät suoraan tehtaiden omille palkkalistoille.
HP vaatii myös, että työntekijöiden tulee saada kirjallinen työsopimus heidän omalla äidinkielellään ennen lähtöä kotimaastaan. HP:n alihankkija tai sen käyttämä rekrytointiyritys eivät saa ottaa haltuunsa siirtotyöntekijöiden passeja ja muita henkilökohtaisia asiakirjoja.
Merkittävää on myös se, että HP kieltää uusien vastuullisuuskäytäntöjen myötä ulkomaisilta siirtotyöntekijöiltä perityt rekrytointimaksut. Alihankkijoiden tulee varmistaa, että siirtotyöntekijöiltä ei missään vaiheessa rekrytointiprosessia kerätä maksuja työpaikkaa varten.
HP toimii useissa Aasian maissa, kuten Malesiassa ja Thaimaassa, joissa siirtotyöntekijöiden oikeuksien polkeminen on tavallista. Usein siirtotyöntekijät velkaantuvat rekrytointimaksujen myötä ja suuri osa heidän palkastaan menee erilaisina vähennyksinä rekrytointiyritykselle. Kun työntekijä velkaannutetaan ja hänen liikkumisensa estetään esimerkiksi takavarikoimalla passi, on kyse jo Kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittelemästä ihmiskaupasta ja pakkotyöstä.
– HP:n aloite toimii hyvänä esimerkkinä myös suomalaisille yrityksille sekä niiden käyttämille vastuullisuusjärjestelmille. Iso osa suomalaisyritysten alihankintaketjujen ongelmista liittyy juuri siirtotyöntekijöiden hyväksikäyttöön, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatchin syyskuussa julkaistussa selvityksessä kävi ilmi, että Neste Oilin alihankintaketjussa siirtotyöntekijöiden oikeuksien polkeminen on johtanut ihmiskauppaan ja pakkotyöhön viittaaviin käytäntöihin. Myös paljon julkisuutta saanut vähittäiskaupan ananasmehuihin liittyvä kohu liittyi juuri siirtotyöläisten hyväksikäyttöön.
– HP:n edistysaskeleet näyttävät, että rekrytointibisneksen ongelmat on tunnustettu ja niihin voidaan puuttua, Vartiala toteaa.
Yksittäisten yritysten toimenpiteiden tärkeyden ohella Finnwatch katsoo, että Aasian rekrytointibisneksen ongelmiin tulee puuttua kansainvälisissä vastuullisuusjärjestelmissä kuten Business Social Compliance Initiative BSCI:ssä ja palmuöljyyn keskittyneessä RSPO-sertifioinnissa.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
